Etymologiadata:imsm:süklä
*süklä
Vastineet:
mksm. *süklä < kksm. *süklä < vksm. *śüklä (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
~ ink süglä ’syylä, känsä, kovettuma; kääpä’ | ka syplä ’syylä, känsä, näppylä’ | ve sübl (mon. sübläd) ’pieni märkänäppylä’ | va süglä ’syylä, känsä’, süelmo id. | li se̮ʾggəl, siʾglə, süʾglə ’syylä’ (sm > lpN murt. siw`liɛ ’syylä’)
- Lindström Suomi 1852 91 (vrt. turk)
- Budenz 1867 NyK 6 434 (sm ~ li md unk)
- VW 1 1874 171 (+ va)
- Setälä 1890–91 ÄH 139 (sm ~ li), 145 (+ ve)
- Anderson 1893 Wandl 118–19 (+ tšer)
- Genetz 1896 ETV 47 (+ ka)
- Wiklund 1896 SUST 10 299 (+ lp)
- Setälä 1902–03 FUF 2 240 (sm ~ lp md tšer unk)
- Paasonen 1903 s-laute 59–60 (samoin, vrt. turk)
- Räsänen Vir 1947 169 (~ turk mong)
- FUV 1955 117, 149
- *Joki Vir 1960 353–59 (+ ink slk; lp:ssa 3 mahd. vastinetta; lp siw`liɛ < sm; turk yhtäläisyyssattumaa)
- SKES 1969 1152–53
- TESz 3 1976 629
- FUV2 1977 130, 158
- MSzFE 1978 556
- Tálos 1983 MNy 79 82 (unkarin sgr alkuperä epävarma)
- UEW 1988 36 (ural)
- Sammallahti 1988 UrLang 549 (sgr)
- EWUng 1995 1372
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Budenz 1867 NyK: 434 | = ers сильге, mkš ćiľgä 'syylä', ma шыгыле 'ristiselkä', unk vanh. & murt. sül, süly 'keripukki; syyhy' | |||||
| Anderson 1893: 118–19 | + | = md, ma шыгыле 'syylä', unk | ||||
| Setälä 1902 FUF: 240 | + | = saa(P) čivhli 'näppy, finni', md ma unk | ||||
| FUV 1955: 149 | Tarkennus = saa md ma unk < kur *ćüklä | |||||
| Joki 1960 Vir: 353–9 | x | x | = saaE–L vanh. <tjåkle>, P, Ko čeu´ll, Ki чиввьл 'näppy, finni', md, ma, ?unk, ?selk šīla, šēla 'syylä' |
Joki 1960 Vir. 353–359: itäsuomen–karjalan–vepsän syplä on kontaminaatio sanasta nyplä 'nappi'; mordvan E śiľďej, M śiľďi on kontaminaatio samanasuisesta sanasta 'mätäs'; Ketin selkupin šī̮la osoittaa kur. sananalkuiseksi konsonantiksi *ć:n; turkkilaiskielissä on samankaltaisia sanoja ainoastaan samanlaisen äännemaalailun takia, alkusukulaisuus- tai lainayhteyttä ei ole.
Alatalo 2004 SkWb. huomauttaa, että selkupin šī̮la 'syylä' on haamusana: sana tarkoittaa 'naskalia' (← ven. шило), jonka Donner lienee muistiinpanoihinsa glossannut ru. syl ja sitten väärin suomentanut 'syyläksi'.
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Sampsan projektissa oli keskustelua sanalle esitetyistä itäisemmistä vastineista, jotka näyttäisivät olevan enimmäkseen sittenkin turkkilaisperäisiä: Hungarian Historical Phonology süly.
Tästä saadaan siis kysymys: voiko turkkilainen laina olla jotenkin levinnyt myös halki itämerensuomen ja saamen — vai voisiko tässä olla kokonaisuudessaan virheellinen rinnastus? Tuli vastaani aiheesta nimittäin Aulis J. Joen artikkeli sanasta Virittäjässä 1960, jossa esitetyistä huomioista useampikin voisi olla jatkoselvittämisen arvoisia.
- Pohjoismurteissa on myös asut syyhylä, syhlä. Olisiko mahdollista että nämä ovatkin arkaaisia ja koko sikermä on sittenkin johdos samasta kannasta kuin *süühü-? Tälle on muuten vanhassa kirjallisuudessa (esim. Wiklund 1896 Entwurf: 311) mainittu joitain ei aivan säännöllisiä mutta lupaavan tuntuisia vastineita saamesta (psaam. saŋáš ym.), minkä nojalla se voisi ehkä olla peräisin jostain sellaisesta asusta kuten *süŋəš; tai sitten vaihtoehtona 1B < *śüxəš, jolle läheisestä alkumuodosta, *śüxə-lə tjsp. saataisiin myös saamen čihkalas 'finni', jonka myös Ante mainitsee yllä mainitussa keskustelussa.
- SSA s.v. syyhy viittaa vielä viron sanaan sügama 'kutista', jonka yhteyteen syyhyn esitetty liiviläinen vastine myös voisi kuulua. Olisiko syklä -tyyppi suoremmin yhteydessä tähän? *sükälä ~ *sükkälä ~ *süklä tjsp., samoin kuin deskriptiivisanoissa kuten käyrä < *käkrä ~ käkkärä.
- Ruotsin murteissa on Joen mukaan 'paisetta' merkitsevä sana asuissa kuten syll, sylma, syllkä, johdoksia verbistä svälla 'paisua'. Voisiko länsisuomalainen syylä olla tästä, ja muut vastineet siitä sekundäärisiä muunnelmia? Tuntuu kyllä ainakin liivin vastineelle huonolta selitykseltä.
Saamen vastineena pidetty čivhli voisi molemmissa tapauksissa kai periaatteessa, muutoin kuin alkukonsonantiltaan, ollakin oikeastaan lainaa juuri tuosta pohjoissuomen asusta syhlä. Välivaiheeksi melkein kelpaava sivli näyttää olevan olemassa, Lagercranzilla todettuna pohjoissaamesta. Tarvittaisiin tämän rinnalle ehkä jokin *sivhli tai *šivhli, joka olisi voinut sitten sanueesta čihkalas olla saanut vielä č:nsä.
Pakka jää vielä aika lailla auki, mutta ehkä jokin näistä ideoista auttaa avaamaan sanueen etymologian. --J. Pystynen (lähetä viesti) 21. helmikuuta 2023 kello 21.26 (EET)
- Viron sügama-verbin voisi suuremmitta ongelmitta yhdistää kantasaamen verbiin *će̮ke̮ltē- ~ *će̮ke̮rtē- 'kutista'. Kantaverbiä sügama laajempi murrelevikki on johdoksella sügelema, joka siis vastaisi säännöllisesti saamen verbin osaa *će̮ke̮l-. Ims. *süühü on tosiaan varmaan ihan erillinen sana; jos *süü- palautuu asuun *süŋä-, niin sen vastineeksi tosiaan sopii saamen *se̮ŋē-tē- 'syyhytä' ja *se̮ŋā-ńće̮ 'syyhy'. Tuommoinen hämärä -hU-loppu esiintyy myös sanassa sauhu (< savu); lisäksihän on myös verbi syyhyä, johon vrt. kiehua (< *kee- 'kiehua'). Syylä-sanue ei kuitenkaan taida olla kovin helpolla kummastakaan johdettavissa; ainakin murt. syyhylä ~ syhlä vaikuttaa myöhäiseltä kontaminaatiomuodolta. Saamen čivhli sanan uskoisin syntyneen sisäheiton kautta (*ćiklē < *ćike̮lē) ja siten olevan yhteydessä sanaan čihkalas (< *ćike̮l-e̮s). --Ante Aikio (keskustelu) 21. helmikuuta 2023 kello 22.26 (EET)
Virolaisessa kirjallisuudessa jo Ahrensin (1843: 127) kieliopista alkaen on tähän yhdistetty viron soolatüügas ~ süla- ~ sulu- ~ sula|tüi, jonka katsotaan kansanetymologisesti mukautuneen äänteellisesti läheiseen sanastoon (vrt. Rätsep 2012, EES). Suomalaisessa tutkimuksessa sana on jäänyt pitkälti huomiotta. --Sjunttila (keskustelu) 3. elokuuta 2023 kello 02.55 (EEST)