Etymologiadata:imsm:rohkëda

*rohkëda

Vastineet:

• Suomi: rohkea
• Karjala: rohkie
• Vepsä:
• Vatja: rohkõa
• Pohjoisviro: rohke
• Eteläviro: rohkõ
• Liivi:

mksm. *rohkëda (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

rohkea (Agr; yl.) ’uskalias, arkailematon; runsas, reilu / mutig, kühn; (als Mengenangabe) (sehr) viel, reichlich, gut’, adv. rohkeasti ’arkailematta; runsaasti’, yhd. uhkarohkea, johd. rohkeus, rohkaista, rohkaistua, rohjeta
~ ink rohkia ’rohkea, julkea; runsas’ | ka rohkie ’rohkea, reipas; hanakka; runsas’, rohketa ’uskaltaa, rohjeta’ (vrt. myös ruohkie ’uskaltaa, rohjeta’, ruohku ’rohkeus’) | va rohke̮a ’rohkea’, komp. rohkiap ’enempi, enemmän’, re̮hgā ’hyvin, kovin’ | vi rohke ’runsas, lukuisa’, komp. rohkem ’enempi, enemmän’ (sm > lpN roakˈkâd (Lu In Ko) ’rohkea’)

? < mn rǫsk-r ’rohkea, reipas, kunnollinen’, isl röskur ’reipas, nopea’ (germ *wraskwa-, jota myös on pidetty sanan mahd. originaalina). — Vrt. myös rohtia¹, jonka kannan abstrahoitumasta sana voi olla lähtöisin. — Sana voisi hyvin olla myös samaa deskr. lähtöä kuin rohka² (ks. tätä), varsinkin jos sanan alkuperäisempi merkitys on ’runsas’; merkityksen kehitys olisi tällöin ’rapea, kuohkea’ > ’runsas’. Huom. myös sm murt. (etup. Häme PSatak) rohea ’runsas, reilu, riuska, arkailematon; hauras, murea’, roheva (JuslP, Gan 1787; paik. murt.) ’rehevä, roteva, riuska, runsas’ sekä (Renv 1826) rahkea ’raisu, reima’. Vrt. rohtia¹.

Lähdekirjallisuus:

• Castrén 1844 EGS 43 (sm ~ lp)
• Ahlqvist 1856 WotGr 148 (+ va vi)
• Budenz 1873 NyK 10 31 (sm ~ tšer raškada ’voimakas, vakaa’)
• Budenz 1886–87 NyK 20 287 (sm ~ syrj ri̮ški̮d, ks. rohka2)
• VW 3 1888 135–36
• Neuhaus 1908 Sprachlehre 154 (sm < mn rǫskr)
• Lagercrantz 1939 LpWsch 740 (lp < sm)
• Rytkönen 1940 tm 166–67
• SKES 1962 821–22 (+ ka)
• *Nikkilä 1981 Sananj 23 76 (ims < kgerm t. ksk)
• Hofstra 1985 OsFiGerm 29 (< kgerm t. mn)

[rohkea Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:rohkea