Etymologiadata:imsm:rohka

*rohka

Vastineet:

• Suomi: rohka
• Karjala: ruohka
• Vepsä: rohk⇐
• Vatja:
• Pohjoisviro: rõhke⇐
• Eteläviro: rõhk
• Liivi:

mksm. *rohka (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

rohka² ’huokoinen, hauras, murea, laho (VarsSm); rupi, ihottuma (paik. KSm Peräp) / porös, spröde, mürbe, morsch; Schorf, Ausschlag’, yhd. rohkamarja (Gan 1787), rohkomarja (Jusl 1745) ’raakile’, johd. rohkala (paik. VarsSm) id.
~ ka ruohka ’raaka, kypsymätön; huonosti poltettu t. kynnetty (kaski t. pelto); hauras’, ruohkie ’hauras’ | ly ruohk(e̮) ’raaka, kypsymätön’ | ve rohk (g. -un) ’raaka(marja); kuohkea, pehmeä, tuuhea’ | viE rõhk (g. rõha) ’kostea, puoliraaka, kypsymätön, happamaton’, rõhke id. (ims > ven murt. rohkáč ’marjanraakile’)

? = tšer raška ’hauras’, rotška id. | votj dži̮ž id. | syrj ri̮š ’hauras; löyhä’, raš(ki̮d) ’kuohkea, hauras, murea’, ri̮ški̮d, re̮ški̮d ’id.; lahea’, ri̮ž ’laho, haurastunut’ | unk (vanh. kiel.) roshad ’surkastua, kuihtua; lahota’. — Etäsukuk. sanoissa on äänt. epäsäännöllisyyttä, mikä voi selittyä sanan affektisesta luonteesta.

Lähdekirjallisuus:

• Pogodin 1904 Severnorussk 56 (ven murt. < sm)
• Kalima 1915 OLR 205–06 (+ ka ly)
• Wichmann 1923–24 FUF 16 203 (ka ruohka ~ tšer syrj)
• Toivonen 1928 FUF 19 86 (ka ~ tšer syrj)
• Kettunen 1940 SmMurt 3 86 (+ ve)
• SKES 1962 821 (+ vi; yhteys syrj:iin satunnainen)
• Lytkin & Guljajev 1970 KESK 244 (sm ka ve ~ syrj re̮ški̮d)
• TESz 3 1976 446 (sm ? ~ tšer votj syrj unk; alkuperä epävarma)
• MSzFE 1978 538
• UEW 1988 426–27, 746
• EWUng 1995 1283
• Koponen 1998 SUST 230 161

[rohka Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:rohka