Siirry sisältöön

Etymologiadata:imsm:rippu-

Sanatista

*rippu-

Vastineet:

mksm. *rippu- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

riippua (Agr; häm- ja itämurt. EPohjanm), rippua (Agr; KPPohjanm, paik. LounSm kaakkmurt. Peräp) ’hängen; von etw. abhängig sein’, riippa (itämurt.), rippa (paik. länsimurt.) ’verkon tms. pyydyksen painokivi, veneen ankkurikivi’, ks. erikseen riippikantoverkko’, johd. riiputtaa, riputtaa (paik. Pohjanm) ’antaa riippua, roikottaa’, riipustaa (paik. KaakkHäme), ripustaapanna riippumaan’, ripustin, riipus, yhd. esirippu, riippakoivu
~ ink rippuariippua’ | ka rippuoriippua’, ripustoaripustaa’, riputtoaid.; riiputtaa’, rippiellä, rippiessäriipuksissa’ (riippakiviankkurikivi’ < sm) | ly rippudariippua’, riputtadaripustaa; hirttää’ | ve ŕiptariippua’, ŕip(p)utadaripustaa, panna riippumaan’ | va rippuariippua’, ripussāripustaa’ | vi rippuda, ripnedariippua, roikkua’, ripendadaid., repsottaa’, riputadaripustaa’ (sm t. ka > lpKo reppăted (Kld) ’hirttää’).
Deskr.(-onomat.) sanoja, kuten myös ka rivissä (prs. ripisöy) ’laahata; riippua’, rivatalaahata, viistää’ | ly ribištälaahata; roikkua’, ribaitaviistää maata’ | ve ribaitariippua maata viistäen’ | li riʾbbəroikkua lepattaen’ (varmaankin alk. sama kuin ripistärapista, varista’, ks. tätä). Vrt. myös ripottaa.
Lähdekirjallisuus:
  • Ahlqvist 1859 Anteckn 102 (sm ~ ve)
  • VW 3 1888 148 (+ vi)
  • T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 38 (lp < sm)
  • Ojansuu 1918 KAÄH 99 (+ ka)
  • Tunkelo 1946 VeKÄH 161–62 (+ ly)
  • SKES 1962 787 (riippa1), 788–89 (+ va; ← riippa)
  • Häkkinen 1987 ES 257–58 (alkuperä epäselvä)

Etymologiadata:imsm:rippu-/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:riippua

Etymologiadata talk:imsm:rippu-