Etymologiadata:imsm:rip̆poitta-

*rip̆poitta-

Vastineet:

• Suomi: ripottaa
• Karjala: ripoittoa
• Vepsä:
• Vatja: riputtaa
• Pohjoisviro: riputama
• Eteläviro: riputama
• Liivi:

mksm. *rip̆poitta- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

ripottaa (Jusl 1745; eri tahoilla murt.) ’sirottaa; sataa harvakseen / streuen; einzelne Tropfen regnen’, ripotella, rippoa (murt. harv.) ’karista; sataa harvakseen’, ripeksiä (Savo ja ymp.) ’sataa harvakseen’, ripehtiä (etup. Kain PKarj) id., rippua (laajalti savmurt., paik. Häme) ’karista’, riputtaa, riputella ’sirotella, tiputella’, ripaus
~ ka ripoittoa ’ripottaa, sirottaa’, ripoitella ’ripotella’ | ly ripottada ’ripottaa, sirottaa’ | va(Kukk) riputtā ’ripotella’ | vi riputada ’ripottaa, ripotella’

? = lpIn roppađ (Ko Kld) ’pyyhkäistä kädellä; (Ko Kld) ripottaa, tiputtaa’. — Deskr.-onomat. sanoja, joiden yhteyteen kuuluvat ripe ja ilm. myös ripistä ja riippua (ks. näitä).

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 2 485a (sm ~ vi rippotama)
• Ahrens 1843 GrEhstn 126 (sm riputan ~ vi riputama)
• T. I. Itkonen 1928 SUST 58 40–41 (sm ~ lpKo)
• SKES 1962 807–08 (s.v. rippoa; + ka ly; ims mahd. ~ lpIn Ko Kld)

[ripottaa Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:ripottaa