Etymologiadata:imsm:puu(t)tu-

*puu(t)tu-

Vastineet:

• Suomi: puuttua
• Karjala: puutuo
• Vepsä:
• Vatja: puutoz⇐
• Pohjoisviro: puuduma
• Eteläviro: puuduma
• Liivi: pūtõ

mksm. *puu(t)tu- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

puuttua² (Agr; et. länsimurt.) ’olla vailla, uupua; loppua / nicht da sein, fehlen; zu Ende gehen, ausgehen’, johd. puute, puutos ’pula, vajaus’
~ (sm >) ink pūte ’puute; sairaus, vika, vaiva’, pūtos ’puute’ | ka puutuo ’loppua; puuttua, uupua, jäädä vajaaksi; köyhtyä; laihtua, väsyä, uupua, riutua’, (sm >) puutos ’pula, puute, vajaus’, puute(h) ’puute’ | va (Tsv) pūtos, pūtus ’puute’ (< ink (t. sm Ink), vi) | vi puududa ’puuttua, uupua; olla poissa’, puudus (g. -e) ’puute, puutteellisuus’, puudu: p. olla, jääda ’puuttua, uupua’, puue (g. puude) ’puute, puutos, puutteellisuus, puuttuma, vajavuus, vika’ | li pūttə ’puuttua, uupua, olla vailla’, pūttəks ’puute’.

Mahd. johd. v:stä puuttaa¹; merk:n voidaan olettaa kehittyneen jo varhain (’jäädä meren t. järven pohjaan kiinni’ > ’olla menetettynä’ > ’uupua; loppua’), myöhemmin se on osaksi sekaantunut s.v. puutua (ks. tätä) main. sanoihin (esim. ka -t- ja vi -d-). — LpN (murt.) puwtus ’puute’ < sm; lpKo putted (Kld T) ’loppua; hävitä (T)’ < ka. Vrt. myös puuttua¹.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 2 429 (sm ~ vi)
• Budenz 1867 NyK 6 460 (+ li)
• Setälä 1902–03 FUF 2 233 (+ ka puutuo ’loppua’)
• Setälä 1911–12 FUFA 11 6 (sanojen puuttua1 ja puuttua2 yhteenkuuluminen hyvin epävarmaa)
• Lagercrantz 1939 LpWsch 688 (sm > lpN)
• T. I. Itkonen 1943 KV 22 54 (ka > lpKo)
• SKES 1962 667–68 (ka puute(h), puutos < sm; va < sm vi; puuttua ja puutua sekaantuneet)
• EEW 1982–83 2258–59
• Häkkinen 1987 ES 244–45
• T. Itkonen Vir 1987 176
• UEW 1988 400

[puuttua Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:puuttua