Etymologiadata:imsm:puuttu-
*puuttu-
Vastineet:
- Suomi: puuttua
- Karjala: puuttuo
- Vepsä: putta
- Vatja: puuttua
- Pohjoisviro: puutuma
- Eteläviro: putma
- Liivi: pūtõ
mksm. *puuttu- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
puuttua1 (Gan 1787; Karj PSavo PSm Ink) ’jäädä kiinni (nuotta, koukku kiveen, pohjaan), tarttua pyydykseen (kala), mennä ansaan (lintu); tarttua; saada / hängenbleiben (Netz, Haken an einem Stein, am Grund), an den Haken, ins Netz gehen (Fisch), in die Falle gehen (Vogel); hängenbleiben; bekommen’, lisäksi myös ’tarttua (tauti; etup. PKarj Ink); sattua, tapahtua sattumalta (Karj ESavo Ink); sekaantua, kajota, ryhtyä jhk (yl.)’, johd. puututtaa (Agr »ia on pututtanut henen ydhen Waijmon käsijn»)
~ ink pūttua ’koskea; osua, sattua, joutua; joutua kiinni’ | ka puuttuo ’tarttua, juuttua, jäädä kiinni; käydä pyydykseen, osua, päästä, joutua jhk, puuttua jhk’, puututtoa ’temmata, tarrata, tarttua, ottaa, saada kiinni; varastaa; saada’, puutus ’sattuma; tilaisuus; ansa; pula’, puutes ’riita’ | ly pūttuda ’sattua (olemaan, tulemaan), osua, päätyä, joutua, saada, tarttua’ | ve putta (prs. putub) ’osua, sattua jhk, joutua, päästä jhk paikkaan; sattua tekemään, tulla tehneeksi’, pututada ’teurastaa’ | va pūttua ’tarttua; sattua, joutua’, pūtuttā ’satuttaa’, pūttūssa(g) ’sattua, osua (Mahu); joutua kiinni (Kukk)’ | vi puutuda, puudutada ’koskettaa, koskea, kosketella, kajota’, puude (g. puute), puudutus ’kosketus’ | li pūttə ’koskettaa; sattua, osua’.
~ ink pūttua ’koskea; osua, sattua, joutua; joutua kiinni’ | ka puuttuo ’tarttua, juuttua, jäädä kiinni; käydä pyydykseen, osua, päästä, joutua jhk, puuttua jhk’, puututtoa ’temmata, tarrata, tarttua, ottaa, saada kiinni; varastaa; saada’, puutus ’sattuma; tilaisuus; ansa; pula’, puutes ’riita’ | ly pūttuda ’sattua (olemaan, tulemaan), osua, päätyä, joutua, saada, tarttua’ | ve putta (prs. putub) ’osua, sattua jhk, joutua, päästä jhk paikkaan; sattua tekemään, tulla tehneeksi’, pututada ’teurastaa’ | va pūttua ’tarttua; sattua, joutua’, pūtuttā ’satuttaa’, pūttūssa(g) ’sattua, osua (Mahu); joutua kiinni (Kukk)’ | vi puutuda, puudutada ’koskettaa, koskea, kosketella, kajota’, puude (g. puute), puudutus ’kosketus’ | li pūttə ’koskettaa; sattua, osua’.
Johd. s.v. puuttaa1 (ks. tätä) main. sanoista; merk:t perustunevat yhteiseen »tarttumisen» elementtiin. — LpIn puttađ ’käydä hyvin nuottaan (kala)’ < sm. Vrt. myös puuttua2 sekä merk:n osalta paattua.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 429a (sm ~ ka vi)
- Setälä 1911–12 FUFA 11 6 (sanojen puuttua1 ja puuttua2 yhteenkuuluminen hyvin epävarmaa)
- Kettunen 1938 LivW 323 (+ li)
- SKES 1962 668 (+ ly ve va; lp < sm)
- Saukkonen 1965 SUST 137 97–99 (puuttua verbin käyttö merk:ssä ’sattua, joutua’)
- MSzFE 1967 209–10
- EEW 1982–83 2265–66
- Häkkinen 1987 ES 244–45
- T. Itkonen Vir 1987 176
Etymologiadata:imsm:puuttu-/th