Etymologiadata:imsm:pala-
*pala-
Vastineet:
- Suomi: palaa
- Karjala: paloa
- Vepsä: palada
- Vatja: põlõa
- Pohjoisviro: põlema
- Eteläviro: palama
- Liivi: pa’llõ
mksm. *pala- < kksm. *pala- < vksm. *pala- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
palaa (Agr; yl.) ’brennen (intr.)’, johd. palo; palava (lounmurt. Kaakk-, K- ja PSm Verml) ’kuuma, hikinen; hiki’, palva (paik. KSm) id., palastaa (Pohjanm savmurt.) ’kaivata, ikävöidä, pyrkiä, himoita’, palastua (harv. PSavo) ’kiintyä’, palastus ’kiihko, halu, himo’, ks. erikseen palella
~ ink pallā ’palaa’, palo ’tulipalo’ | ka paloa ’palaa; paahtua, kärventyä, sulaa; tuijottaa; olla kiintynyt jkhun, rakastaa, kaivata’, palo ’metsä-, tulipalo, palaminen; palanut t. palava paikka; poltettu t. poltettava kaski’, palava(ine) ’palava; kuuma; kiihkeä, rakastunut’, palavus ’kuumuus, kuuma; kiintymys, rakkaus, kiihko’, palautuo, palavuo ’kiintyä, rakastua’ | ly palada ’palaa’, palo ’palo, kaski polton ja kylvön t. elonkorjuun välisenä aikana’, palahtuda ’lyöttyä, hiertyä’, palauzuda ’kuumeta, kuumentua’, palau ’kuuma, tulinen’ | ve palada ’palaa; paistaa, loistaa; olla kuumeessa; haalistua, vaaleta’, palo ’nuotio; kasken poltto’, palate̮z ’palo, kuloala; palohaava’, palahtuda ’kärventyä; hyytyä (veri)’ | va pallā ’palaa’, pe̮lo ’tulipalo’, palava ’kuuma, hikinen’ | vi põleda, E pala- ’palaa’, põlendik, E palandik ’palanut paikka (metsässä), palo’, palu ’nummi, kangas(metsä)’, palavneda ’kuumeta, kuumua’, palav ’kuuma, tulinen’, palavus ’kuumuus, palavuus, tulisuus’ | li paʾllə ’palaa’, palāb, palāz ’kuuma, palava’, palāmi ’palaminen, palo’, palāji ’(vanh.) lamppu’, palātə ’polttaa’ (johd. sanasta paʾllə, muotonsa puolesta samanlaisia voivat olla myös va põletan ’poltan’ ja vi põletada ’polttaa’)
~ ink pallā ’palaa’, palo ’tulipalo’ | ka paloa ’palaa; paahtua, kärventyä, sulaa; tuijottaa; olla kiintynyt jkhun, rakastaa, kaivata’, palo ’metsä-, tulipalo, palaminen; palanut t. palava paikka; poltettu t. poltettava kaski’, palava(ine) ’palava; kuuma; kiihkeä, rakastunut’, palavus ’kuumuus, kuuma; kiintymys, rakkaus, kiihko’, palautuo, palavuo ’kiintyä, rakastua’ | ly palada ’palaa’, palo ’palo, kaski polton ja kylvön t. elonkorjuun välisenä aikana’, palahtuda ’lyöttyä, hiertyä’, palauzuda ’kuumeta, kuumentua’, palau ’kuuma, tulinen’ | ve palada ’palaa; paistaa, loistaa; olla kuumeessa; haalistua, vaaleta’, palo ’nuotio; kasken poltto’, palate̮z ’palo, kuloala; palohaava’, palahtuda ’kärventyä; hyytyä (veri)’ | va pallā ’palaa’, pe̮lo ’tulipalo’, palava ’kuuma, hikinen’ | vi põleda, E pala- ’palaa’, põlendik, E palandik ’palanut paikka (metsässä), palo’, palu ’nummi, kangas(metsä)’, palavneda ’kuumeta, kuumua’, palav ’kuuma, tulinen’, palavus ’kuumuus, palavuus, tulisuus’ | li paʾllə ’palaa’, palāb, palāz ’kuuma, palava’, palāmi ’palaminen, palo’, palāji ’(vanh.) lamppu’, palātə ’polttaa’ (johd. sanasta paʾllə, muotonsa puolesta samanlaisia voivat olla myös va põletan ’poltan’ ja vi põletada ’polttaa’)
= lp buollet ’palaa’ | mdE paloms, M palə̑ms ’palaa, palella’. On esitetty, että sm-volg *pala- ’palaa’ kuuluu yhteen ural nominiverbin *pala- ’niellä; suupala’ kanssa (»tuli nielee»). Ks. pala, palella ja polttaa.
Lähdekirjallisuus:
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 339 (sm ~ lp buollet)
- Ganander 1787 NFL 2 317a (+ vi)
- Sjögren 1849 MélR 1 224–25 (+ li)
- Lindström Suomi 1852 69 (+ md), 70 (+ vog)
- Ahlqvist 1856 WotGr 143, 145 (+ va)
- Budenz 1867 NyK 6 449–50 (palaa ~ palella)
- MUSz 1873–81 483
- Setälä 1890–91 ÄH 467 (+ ka ve)
- Toivonen 1929 FUF 20 78
- Lehtisalo 1933 SUST 67 236–37 (~ pala)
- FUV 1955 106 (~ palella vog ostj unk vastineineen)
- SKES 1958 471–72 (samoin; + ly)
- Janhunen 1981 SUSA 77:9 4 (~ pala (ural merk. ’suupala; niellä’, josta merk. ’palaa’ on sm-perm uudennos); vog ostj unk eivät kuulu tähän)
- UEW 1988 352 (~ palella, vog unk, ? ostj), 414–15