Etymologiadata:imsm:oppi-
*oppi-
Vastineet:
- Suomi: oppia
- Karjala: oppie
- Vepsä: oppida
- Vatja: õppia
- Pohjoisviro: õppima
- Eteläviro: oṕma
- Liivi: oppõ
mksm. *oppi- < vksm. *+ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
oppia (Agr; yl.), oppea (Agr; paik. VarsSm) ’(er)lernen’, vanh. ja murt. myös ’käydä katsomassa (Agr); hakea naimisiin mennyt tytär (miehineen) vierailulle vanhempien kotiin, kutsua vieraisille t. pitoihin (LaatKarj Ink)’, opeta (: oppenen; paik. Uus) ’oppia’, oppeentua (paik. VarsSm LUus) ’oppia; harjaantua’, ope (paik. Savo) ’taikakeino; myrkky(pala); rohto’, opetella, opettaa, oppi, oppilas (Kilpinen 1836, aluksi ’ylioppilas’), opisto (Gottlund 1828 ’yliopisto’), ks. erikseen opas
~ ink oppissa ’oppia; tottua’, oppia ’kokeilla, koettaa’, oppi ’oppi; koulu; tapa’, opettā ’opettaa’ | ka oppie ’koettaa, yrittää; koettaa parantaa t. tutkia taikakeinoin; tunnustella; maistaa; oppia; hakea naimisiin mennyt tytär (miehineen ja appivanhempineen) vierailulle vanhempien kotiin, hakea vierailulle’, opittoa ’koettaa, kokeilla; näyttää (tietäjälle); tunnustella; maistaa’, ope ’koe, kokeilu’, opettoa (uud.) ’opettaa, opastaa’, oppi (< sm) ’oppi, opetus’ | ly oppida ’koettaa, yrittää; maistaa, tunnustella; loitsia’ | ve opeta (prs. opendab) ’opettaa’, opetakse, opetas, openuda ’opetella, opiskella; oppia’, openduz ’opetus’ | va e̮ppe̮a, e̮pe̮ta ’oppia’, e̮pe̮ttā ’opettaa’ | vi õppida ’oppia; opiskella; tottua’, õpetada ’opettaa’ | li oppə ’oppia’, opātə ’opettaa’, ept́ə, öpt́ə ’kokea verkkoja’
~ ink oppissa ’oppia; tottua’, oppia ’kokeilla, koettaa’, oppi ’oppi; koulu; tapa’, opettā ’opettaa’ | ka oppie ’koettaa, yrittää; koettaa parantaa t. tutkia taikakeinoin; tunnustella; maistaa; oppia; hakea naimisiin mennyt tytär (miehineen ja appivanhempineen) vierailulle vanhempien kotiin, hakea vierailulle’, opittoa ’koettaa, kokeilla; näyttää (tietäjälle); tunnustella; maistaa’, ope ’koe, kokeilu’, opettoa (uud.) ’opettaa, opastaa’, oppi (< sm) ’oppi, opetus’ | ly oppida ’koettaa, yrittää; maistaa, tunnustella; loitsia’ | ve opeta (prs. opendab) ’opettaa’, opetakse, opetas, openuda ’opetella, opiskella; oppia’, openduz ’opetus’ | va e̮ppe̮a, e̮pe̮ta ’oppia’, e̮pe̮ttā ’opettaa’ | vi õppida ’oppia; opiskella; tottua’, õpetada ’opettaa’ | li oppə ’oppia’, opātə ’opettaa’, ept́ə, öpt́ə ’kokea verkkoja’
= vogI P (Munk) wōpl- ’pitää (salaa) silmällä; nähdä (hyvin)’ | ostjP wɔpĭ- ’pitää silmällä, käydä katsomassa’, wăpi- ’seurata silmin, vartioida’. — Sm > lpN oapˈpât (E U Pi Lu In Ko) ’oppia, saada opetusta; perehtyä; (Lu In Ko myös:) käydä jnk luona; kokea verkkoja t. ansoja’, oappâtit ’opettaa, harjoittaa’, oapˈpâ ’oppi, kasvatus, koulutus’. Joidenkin ims kielten vastineiden merkitykseen on ehkä vaikuttanut ven murt. opytat́ ’koettaa, koetella, tutkiskella’.
Lähdekirjallisuus:
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 577 (sm ~ lpR åppet)
- Ganander 1787 NFL 2 293a (+ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 142 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 97 (+ ve)
- O. Donner 1879 Verwandtschaft 56 (+ li)
- Kettunen Vir 1934 225 (+ ly)
- Toivonen Vir 1934 404–06 (+ ka ostj)
- Liimola Vir 1939 159 (+ vog)
- Lagercrantz 1939 LpWsch 587 (lp oapˈpâ < sm)
- Metsikkö 1951 KSmOKS 1–
- Oinas Vir 1951 126–28 (ka ly merk. ’koettaa, yrittää’ < ven)
- FUV 1955 104 (lp oapˈpâ luult. < sm)
- SKES 1958 434–35 (ka ly merk. ositt. < ven; lp < sm)
- Häkkinen 1987 ES 215–16
- UEW 1988 583–84
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Vartalotyyppi
Primääriä myöhäiskantasuomen verbivartaloa edustaa mielestäni *oppë- paremminkin kuin *oppi-, joten esittäisin sen vaihtamista tietueen otsikoksi. E-vartalo on looginen jo uralilaisen etymologian perusteella, ja se esiintyy perusverbissä lounaissuomessa, vatjassa ja liivissä sekä laajemmin johdoksessa opettaa. Vatjassa näyttää kylittäin esiintyvän jompikumpi variantti, joista jostain syystä SSA esittää vain variantin õppõa ja YSuS õppia. Vepsän i-vartaloista verbiä en äkkiseltään löydä muista lähteistä kuin Zaitsevan 2010-sanakirjasta, joten sitä saattaisi epäillä tuoreemmaksi (kirjakielen?) lainaksi; muissa lähteissä 'oppia'-merkityksessä esiintyvät refleksiivijohdokset opetakse, opetas, openuda. --Juha Kuokkala (keskustelu) 29. tammikuuta 2023 kello 03.47 (EET)
- Tietenkin E-vartalo on primaari, joten sen käyttö tietueen otsikkona olisi ilman muuta loogista. (Silti myös johdos *oppi- saattaa olla hyvin vanha, kun vastaava *j-johdos esiintyy obinugrissakin: ha (Nizjam) wɔpij- 'pitää silmällä yms.', ms (Konda) wopj- 'huomata'.) Mutta vartalovokaaliin liittyen mieleen tuli pohjoisitämerensuomen opas : oppaa-, jonka toisen tavun a on omituinen. Varmastihan sana oppia- ja oppea-verbien yhteyteen kuuluu, mutta mitenhän johtosuhde pitäisi selittää, kun ei kai ole mitään As-johdinta joka tuolla tavoin liittyisi E-vartaloiseen verbiin? Tämä on vähän samanlainen johto-opillinen kummallisuus kuin mistä kirjoitin vëëras 'vieras' sanan keskustelusivulle; erona vain on se, että jälkimmäistä on pidetty substantiivista eikä verbistä johdettuna. --Ante Aikio (keskustelu) 30. tammikuuta 2023 kello 09.32 (EET)