Etymologiadata:imsm:muja⇒
*muja⇒
Vastineet:
- Suomi: muikea
- Karjala: muikie
- Vepsä: muiged
- Vatja: muikuttaa
- Pohjoisviro: muigama
- Eteläviro: M muigama
- Liivi: mujā
mksm. *muja⇒ < kksm. *muja- < vksm. *muja- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
muikea (Hemm 1616; laajalti murt.) ’hapan / sauer’, muikiainen, muikku (EPohjanm PSatak) ’suolaheinä’, muieta (: muikenee; etup. EPohjanm PKarj PSm) ’hapantua’, muikistaa ’suipistaa (suuta); irvistää (happaman maun vuoksi)’, mujakka (Jusl 1745; osin LounSm) ’hapan velli; taikinan juuri’
~ ka muikie ’hapan, muikea; pureva, kirpaiseva (sää)’, muijota ’hapata, myrtyä’, muikistoa ’muikistaa (suuta)’ | ly muiged ’hapan, muikea’, muigota ’hapata’ | ve muiged ’hapan’, muigeta ’hapata’ | vi muigutada ’maistella, liikuttaa huulia; myhäillä’, muiata (prs. muigan) ’myhäillä’ (lpIn muigagiđ ’mennä vanhan makuiseksi (ruoka)’, mujganiđ ’tuntea pahaa, läkähdyttävää oloa (helteellä)’, Ko mo´jger ’muikea, kovin hapan’, Kld mu´igar ’karvas, kirpeä’ < sm; samalta taholta kaiketi myös Ko muo´igĕ ’hapan’).
~ ka muikie ’hapan, muikea; pureva, kirpaiseva (sää)’, muijota ’hapata, myrtyä’, muikistoa ’muikistaa (suuta)’ | ly muiged ’hapan, muikea’, muigota ’hapata’ | ve muiged ’hapan’, muigeta ’hapata’ | vi muigutada ’maistella, liikuttaa huulia; myhäillä’, muiata (prs. muigan) ’myhäillä’ (lpIn muigagiđ ’mennä vanhan makuiseksi (ruoka)’, mujganiđ ’tuntea pahaa, läkähdyttävää oloa (helteellä)’, Ko mo´jger ’muikea, kovin hapan’, Kld mu´igar ’karvas, kirpeä’ < sm; samalta taholta kaiketi myös Ko muo´igĕ ’hapan’).
Todennäk. samaa pesyettä kuin ka mujoa (: mujan) ’maistaa’ | ly mujada id., mujuda ’maistua’ | ve mujada ’koettaa, maistaa, haistaa’, mujuda ’tuntua, maistua’ | ? vi mõjuda ’vaikuttaa’ | ? li moʾijjə id. (elleivät nämä kuulu pikemmin samaan yhteyteen kuin sm mojoa, ks. tätä); kantavartalo muja- puolestaan
= mdE mujems, M mujəms ’löytää’ | tšerL moam, I muam id. | ? votj maj-: majalti̮ni̮ ’pyyhkiä, voidella’, majaĺĺani̮ id., majaĺĺaśki̮ni̮ ’silitellä toisiaan, sivelleskellä’, ? mad́: ’arvoitus’, m.-ki̮l ’satu’, mad́i̮ni̮ ’esittää arvoituksia, laulaa laulua; kertoa’ | ? syrj mojd: m.-ki̮l, mod́ ’satu’ (> vogP mōjt id.), mojdni̮, mod́ni̮ ’kertoa satuja, lörpötellä; mutista’ | ostjI mujwəti̮, E mojəptə, P mŭjəptə ’arvoitus; arpa’, E mojəptə-, P mŭjəptə- ’arvuutella’ | ?? unk mutat ’näyttää, osoittaa; ennustaa’. Samaan pesyeeseen kuuluvat vielä muikku ja muistaa (ks. näitä), vrt. myös muju1, muju2.
Lähdekirjallisuus:
- Ahlqvist 1859 Anteckn 95 (sm ~ ve)
- MUSz 1873–81 638–39 (sm muistaa ~ md tšer)
- Paasonen 1908 NyK 38 192 (sm muistaa ← muja- ~ md tšer ostj)
- T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 23 (sm muikea ~ lpKo mo´jger)
- Toivonen 1927 FUF 18 181 (+ votj mad́, syrj (> vog))
- Pukki Vir 1933 197 (+ ka ly)
- Uotila 1939–40 FUF 26 165–66 (+ votj majalti̮ni̮)
- T. I. Itkonen 1943 KV 22 51 (lpKo muo´jgĕ < ka)
- E. Itkonen 1953–54 FUF 31 168 (? votj ? syrj)
- FUV 1955 99–100
- SKES 1958 348–49 (s.v. muistaa: muja- ~ md tšer votj syrj ostj)
- TESz 2 1970 983–84 (? votj ? syrj ? unk)
- MSzFE 1971 453–54
- FUV2 1977 55
- Häkkinen 1987 ES 182–83
- UEW 1988 284