Etymologiadata:imsm:mojo-
Ulkoasu
*mojo-
Vastineet:
mksm. *mojo- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
mojoa (melko laajalti et. länsimurt.) ’kivistää, särkeä, kolottaa; vaikuttaa, auttaa / schmerzen; wirken, helfen’, mojua (InkVi) ’vaikuttaa’, mojottaa (Gan 1787; yl.) ’kivistää, särkeä, jomottaa; hohkata’, mojotus (Forseen 1738), mojo (paik. länsi- ja itämurt.) ’kylmä ilmavirta; särky, pakotus; kelpo, oiva, aito, mukava, hyvä, lämmin’, mojova (LönnrLis 1886; laajalti murt.) ’tuntuva, tehoava, sattuva, mukava, naseva, huvittava, mainio’
~ vi mõjuda ’vaikuttaa, tehota’, mõju ’vaikutus, teho’ | li moʾjjə, moʾijjə vaikuttaa, tehota’.
~ vi mõjuda ’vaikuttaa, tehota’, mõju ’vaikutus, teho’ | li moʾjjə, moʾijjə vaikuttaa, tehota’.
Selvästi onomat. alkuperää ovat mojuta (Renv 1823; paik. et. itämurt.) ’jymistä, myristä, mutista, jupista’, mojo ’kumea paukaus, jyske’, moju ’pauhu, melu; aisakello’
~ ka mojuta ’meluta, paukkua’, moju ’melu, pauke’; äänt. yhtäläisyys em. sanueeseen voi olla sattumaa. — Vrt. myös muikea.
~ ka mojuta ’meluta, paukkua’, moju ’melu, pauke’; äänt. yhtäläisyys em. sanueeseen voi olla sattumaa. — Vrt. myös muikea.
Lähdekirjallisuus:
- Lönnrot 1886 Lis 102 (sm mojova ~ vi)
- Hakulinen 1933 StF 1:2 27–41 (sm ~ vi li)
- SKES 1958 347 (sm sanalla deskr.-onomat. luonne: kaikki yllämain. sanat katsotaan yhteenkuuluviksi)