Etymologiadata:imsm:mürkkü
*mürkkü
Vastineet:
mksm. *mürkkü < vksm. *– (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
myrkky (Agr; yl.) ’Gift’, myrkyllinen, myrkyttää, myrkytys, yhd. myrkkyputki, (vanh.) -ruoho ’keiso, Cicuta virosa’
~ ka myrkky ’myrkky’ (uud. < sm) | vi mürk (g. mürgi, murt. mürgü) id.
~ ka myrkky ’myrkky’ (uud. < sm) | vi mürk (g. mürgi, murt. mürgü) id.
Liittynee s.v. myrtyä main. sanojen yhteyteen, kuten myös myrkkä (Gan 1787) ’katku, paha haju’, myrkähtyä (Häme) ’olla tukehtumaisillaan pahaan hajuun’. — LpN mirku, mirˈku, In mirkko ’myrkky’ ja nr murt. Sm myrkko id. < sm.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 220 (sm ~ vi)
- Klaproth 1823 AP 91 (sm ~ unk méreg ’myrkky’)
- Ahlqvist 1871 KO 63 (+ lp)
- Saareste 1924 EKeel 3 132 (sm < germ)
- Lagercrantz 1939 LpWsch 484 (sm > lp)
- Wessman 1956–57 FmS 17–18 77
- SKES 1958 356 (sm ~ vi; tähän mahd. myös myrkkä)
- Joki 1973 SUST 151 282–83 (unk < ir)
- EEW 1982–83 1641
- UEW 1988 278 (sm ?? ~ unk; unk mahd. < ir)
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| SSA 1995: s.v. myrkky | + | Rinnastus: ~ myrtyä, myreä ym. ims. | Tähän myös myrkkä 'katku, paha haju', myrkähtyä 'olla tukehtumaisillaan pahaan hajuun' | |||
| Nikkilä 1998 FolFL: 89 | + | kkV-johdos suffiksinvaihdon kautta ~ myr-eä, myr-ty | ||||
| Saarikivi 2007 SUST: 338 | + | x | Tarkennus: ⇐ ksm *mürä = kpe *mu̇r ⇒ udm мыр-мыр 'voimakkaasti, pitävästi', мырдем 'tuskin, vaivoin; juuri', ko мырд 'tiheä; voimakas; kyllästetty', мырдöн 'väkisin' | Sanueen merkityksiä mm. 'oudonmakuinen, pahantuulinen, karkea, äreä'; sgr merkitys *'voimakas (väristä t. ruoasta)'. Varhaisiin kantakieliin ei rekonstruoitu monta adjektiivia | ||
| De Smit 2020 SUST: 75 | - | Vastaan | Rinnastus semanttisesti epämääräinen |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| De Smit 2020 SUST: 74–6 | + | x | + | U-johdos ⇐ myrkkä 'katku, paha haju' ← kge *murka > kysa murc 'hauras, mätä', meng murc 'painostava' | Kge *-u- → ims *-ü-yleinen, kge *-rk- → ims *-rkk- säännöllinen. Myrkky ei välttämättä haise pahalta, mutta lähtömuodon merkitys 'mätä' sisältää sekä 'myrkyllisen' että 'pahanhajuisen'; myrkkä myös adjektiivi 'kitkerä' [ks. tarkemmin].
Lähtömuoto ⇐ kie *merǵ- ⇒ msk morkna 'hapertua, kuihtua, lakastua', kas murken [sic?], vartalossa katoaste *mrǵ- |
- Tarkkaan ottaen tässäkin on kyse johdosetymologiasta, mutta sen hyväksyminen edellyttäisi YSuS-hakusanan vaihtoa muotoon myrkkä.
Hylättyjä etymologioita: Uralilainen, = unk méreg 'myrkky', vrt. NES 2004: s.v. myrkky; Germaanisperäinen, ← msk merki 'sorsanputki', vrt. LägLoS II 1996: s.v. myrkky; Arjalaisperäinen, ← oss marg 'myrkky', vrt. Holopainen 2019: 151