Etymologiadata:imsm:mürtü-

*mürtü-

Vastineet:

• Suomi: myrtyä
• Karjala: myrtyö
• Vepsä:
• Vatja: mürtüä
• Pohjoisviro: mürdima
• Eteläviro: mürdümä
• Liivi:

mksm. *mürtü- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

myrtyä (Alm 1765; yl., ei lounmurt.) ’hapata, tulla oudonmakuiseksi (juoma, maito); suuttua, ärtyä, pahastua / sauer werden, einen Beigeschmack bekommen; böse oder verbittert werden’, vrt. myös myrähtää (Lönnr 1874; kaakkmurt.) ’hiukan hapata, pilaantua (esim. maito, kalat, liha)’, myrehtyä, myrähtyä (paik. kaakkmurt.) id., myreä (et. KaakkSm) ’hapan, oudonmakuinen; synkkä (ilma); äreä, pahantuulinen’, myrryinen (1761) ’äkäinen’
~ ka myrtyö ’myrtyä, hapata; pahastua’, myräkkä ’myrtynyt; karkea, äreä’ | va mürrün (prs.) ’hapata (maito)’, mürrähtǟ id. | vi mürastada, murt. mürdida, E mürähtü- ’myrtyä (olut, maito)’, E müre ’hapan(tunut)’ | li murātsə, murāstə ’myrtyä’.

Todennäk. deskr. sanoja; vrt. myrkky.

Lähdekirjallisuus:

• Ahlqvist 1856 WotGr 139 (sm ~ va)
• Kettunen 1938 LivW 235 (sm ~ vi ~ li)
• SKES 1958 356

[myrtyä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:myrtyä