Etymologiadata:imsm:loo-tta-

*loo-tta-

Vastineet:

• Suomi: luottaa
• Karjala: luottoa
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: lootma
• Eteläviro: lu̬u̬tma
• Liivi: lūotõ

mksm. *loo-tta- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

luottaa¹ (Agr; yl.) ’uskoa, turvautua; välttää, kelvata (PSm); onnistua, luonnistua, sujua (PKarj PSavo Kain PPohjanm) / sich verlassen, sich stützen auf etw. od. jmdn.; taugen; glücken’, luottamus (Sorol 1625), luotto (1857) ’krediitti; luottamus’
~ ink lōttā ’luottaa, uskoa’, lōttīssa ’nojautua, tukeutua’ | ka luottoa ’luottaa, uskoa; määrätä; sujua, luonnistua’, luottoakseh ’luottaa, turvautua’, luottavuo id. | vi loota ’toivoa; luottaa; turvautua’, lootus ’toivo; luottamus’ (vrt. myös Wied loodus ’satoisa’) | li lūotə ’toivoa; luottaa’, lūotəks ’toivo’ (lpN luotˈtet (In) ’luottaa’ < sm).

Todennäk. johdos joko v:stä luoda¹ (ja siten sama sana kuin luottaa², ks. tätä) t. pron.-vartalosta luo- (ks. luo). — Epäselvä on suhde s.v. luote mainittuun v:iin *luottaa ’lukea uhriloitsuja’. Jos jälkimmäiselle esitetty germ etymologia on oikea, lienee ajateltavissa, että v:ssä luottaa ’uskoa, turvautua’ on ainakin semanttista vaikutusta tästäkin sanasta.

Lähdekirjallisuus:

• Ahrens 1843 GrEhstn 120 (sm ~ vi)
• Lönnrot 1854 Enare 235 (lpIn ~ sm)
• Qvigstad 1881 Beiträge 91 (lp < sm)
• Collinder 1932 Urgerm 1 220 (sm luottaa ’uskoa’ ← luoda)
• Kettunen 1938 LivW 208 (+ li)
• SKES 1958 314 (+ ka; ← joko pron.- t. v.-vartalosta luo-)
• *G. Karlsson 1965 Sananj 7 25–31 (sanasta luotto)
• E. Itkonen 1968 SKK 495–96 (luottaa pikemmin pron.- kuin v.-vartalon luo- yhteyteen)

[luottaa Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:luottaa