Etymologiadata:imsm:lauha

Sanatista

*lauha

Vastineet:

mksm. *lauha (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

lauha1 (Gan 1787; yl.) ’leuto, lauhkea, pehmeä / mild (Wetter); sanft, weich’, lauhea (paik. murt.), lauhakka (Laat- ja PKarj) id., ks. erikseen lauhtua
~ ka lauha, lauhakka, lauhie id. | vi lahvairtonainen, väljä’, lahveavoin, sula (vesi)’, lahvandusavoin kohta jäässä, sula’ (sm > lpN lāfo (E U Pi Lu In) ’lauha’)
? = lpR lausehöllä, löyhä, veltto’ (ellei tämä < sk, vrt. mn laussirrallinen’, nr lösirtonainen, irti’) | mdE lavšoheikko’, M laftša id. — Toisen selityksen mukaan samaa (? germ) alkuperää kuin lausas; vrt. myös lauhkea, lahea.
Lähdekirjallisuus:
  • VW 3 1888 181 (sm ~ lp lāfo)
  • Setälä 1890–91 ÄH 332 (sm ~ vi)
  • Qvigstad 1893 NL 226 (lpR < sk)
  • Tunkelo 1913–18 SUSA 30:39 14–16 (sm < germ)
  • Wiklund 1927 LpStud 31 (lp lāfo < sm)
  • Toivonen 1928 FUF 19 100 (+ lpR md)
  • SKES 1958 280 (~ vi ? lpR ? md)
  • *E. Itkonen Vir 1959 307
  • EEW 1982–83 1211–12
  • UEW 1988 685

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Schalin (2019:177-180) ← germ. Luot. *χlāwaz (t. kskand. †hlāwaz) > mysks. (h)lāo ’haalea (viileä, laimea, vaimea)’

Schalin selittää äännesubstituution täysin eri tavalla kuin aikanaan Katz (1990: 50, vertaa LägLoS: s.v. lauha1) ja viittaa Koivulehdon henkilökohtaisella vihjeeseen.

Vertaa https://sanat.csc.fi/wiki/Etymologiadata:imsm:rauha%C2%B2

Katz, H. 1990: Bume und Korpsion: zur Behandlung konsonantischer Anlautkluster in den urgermanischen Lehnwörtern des Ostseefinnischen. Selbstverlag Anreiter.

Schalin J. 2019: Niukka, nivo, nuiva sekä niuha, lauha ja rauha. In S. Junttila & J Kuokkala (eds.)Petri Kallio Rocks Liber Semisaecularis 7.2.2019, p. 173–183. Kallion etymologiseura.http://doi.org/10.31885/978952944635

EVE:n sana-artikkeli

EVE:lauha

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:lauha