Etymologiadata:imsm:lasta

*lasta

Vastineet:

• Suomi: lasta
• Karjala: lasta
• Vepsä: last
• Vatja: lassa
• Pohjoisviro: last
• Eteläviro: last⇐
• Liivi: lastā

mksm. *lasta < kksm. *lasta < vksm. *lasta (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

lasta (JuslP, Gan 1787; yl.) ’Spatel, Spachtel; Brettchen’, rintalasta (JuslP, Gan), lastoittaa, ks. erikseen lastu
~ ink lasse (mon. lastēt) ’suuri päre (katonteossa)’ | ka lasta ’lasta, tiuhtavarpa, auran luotin’, lašše ’liiste’ | ly lašt(e̮) (mon. laštad) ’auran luotin; liiste, leveä päre’, lašte̮ (mon. lašteged) ’liiste’ | ve last (g. -an), laste̮ (g. lastken) ’päre, kalvoin (verkon kutomiseen); kalan evä’ | va lassa ’lasta, kangastiuhta’ | vi ? lasn ’lasta’, murt. last ’vaunun akseleita yhdistävä vä-lipuu’ | li lastā ’auran luotin’, lāskəz ’lastu’

= lpN luosˈte (E Pi Lu In Ko) ’poron vaalea kylkijuova’ (merk:n osalta vrt. pilkka ’(vaalea) täplä eläimessä; puuhun veistetty rasti; puutikku, lastu, pilke’ ja laikka ’(vaalea) täplä eläimessä; puun pilkka; lastua isompi puupala’). — Ims > lpN lasˈte ’matala puinen kaukalo’, ? Lu lāsta (mon. lastakah) ’ahkion sivulauta’ (epäselvä on tämän suhde sanoihin lpE liëstege id. ja N lāitâ, In laašta (Ko Kld T) id.); myös ven murt. last ’liiste’ < ims. Ks. vielä luostakka.

Lähdekirjallisuus:

• Sirelius 1906 Sperrfischerei 341 (sm > ven)
• Kalima 1915 OLR 150 (+ ka ly ve)
• Kettunen 1915 Suomi 4:15 26 (+ va)
• Äimä 1919 SUST 45 41 (+ vi; lp lāita jne. < ims; vrt. lpN lasˈte)
• Wiklund 1919 MO 13 64–65 (ims ~ lp luosˈte)
• Kettunen 1938 LivW 185–86 (+ li)
• SKES 1958 278–79 (lpN lasˈte, Lu lāstak < ims; lp luosˈte näihin yhdistämättä)
• Koponen Esit 1993 (ims ~ lp luosˈte)

[lasta Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:lasta