Etymologiadata:imsm:pilkku

*pilkku

Vastineet:

• Suomi: pilkku
• Karjala: pilkku
• Vepsä: x
• Vatja: pilkko
• Pohjoisviro: pilk
• Eteläviro: pilk
• Liivi: pilkõ⇐

mksm. *pilkku (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

pilkka² (Gan 1787; yl.) ’(puuhun lyöty) merkki, rasti; maali (ammuttaessa); täplä, laikku (et. I- ja PSm) / (in einen Baum gehauenes) Zeichen, Mal; Ziel(scheibe); Fleck’, pilkku (Agr; yl.), pilkkuinen, pilkullinen; pilkata, pilkkoa ’lyödä merkkejä puihin, merkitä (Agr kuv. pilcoijttu)’
~ ka pilkka ’täplä, pilkku, laikku (tav. eläimen otsassa); veistetty merkki (tav.) puun kyljessä’, pilkku id. | ly pilkeh ’pilkku, täplä’ | va pilkku ’pilkka, pilkku, täplä’ | vi (Wied) pilk (g. pilgu), valge-pilk ’täplä (eläimen otsassa)’

< germ *blika, vrt. nr murt. (Gotl) blick ’vaalea pilkka puussa’, mr nn nr murt. blika, nr blecka ’merkitä puita lyömällä niihin rasti’, samaa kantaa kuin kgerm *blaika- (mn isl blíkja ’loistaa (valkoisena)’, mn bleikr, nr blek ’vaalea; kalpea’), josta varhainen laina lienee sm laikka (ks. tätä), laikku. Ks. myös pilkka¹, pilkkoa sekä pilkottaa.

Lähdekirjallisuus:

• Thomsen 1869 GSI 59 (sm ? < mn flekkr ’tahra, täplä’)
• Saxén Vir 1897 62 (?? ~ mn flekkr; merk. ’puuhun lyöty rasti’ ja v. pilkkoa merk.-vaikutusta v:stä nr blecka, mr blika ’rastia puita’)
• Wiklund 1904 JuhlakNoreen 158 (+ vi; pilkka ’täplä’ ~ mn flekkr; pilkku ’rasti’, pilkkoa ~ nn mr blika ’rastia puita’)
• Mägiste 1928 Demin 27 (+ ka)
• Uotila Vir 1937 145–50 (+ va; ~ syrj bi̮ĺk ’täplä eläimen otsassa’)
• SKES 1962 558–59 (+ ly, va (< sm), ka (ositt. < sm); samaan yhteyteen ilm. myös pilkka1 ja pilkkoa; merk. ’rasti’ mahd. < germ, vrt. nn murt. blikk ’puuhun tehty rasti’ jne.)
• Koivulehto Vir 1981 197–98 (< germ *blika)

[pilkka Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:pilkku