Etymologiadata:imsm:karmëda

*karmëda

Vastineet:

• Suomi: karmea
• Karjala: karmie
• Vepsä:
• Vatja: karmõa
• Pohjoisviro: karme
• Eteläviro: karḿ⇐
• Liivi:

mksm. *karmëda < kksm. *karmëta < vksm. *karma-ta (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

karmea (1745; laajalti murt., ei PPohjanm Peräp Länsip) ’pelottava; kirpeä, karvas; kolea, kylmä; äksy, vihainen; karhea (pinta, ääni) / schrecklich; bitter; kalt; mürrisch; rauh’, karmakka (itämurt.), karmas (paik. EHäme KPohjanm), karmias (Finno n. 1580) ’kitkerä, karvas’, karmanne ’hankiaiskeli; routaantunut maa’, karmaista ’polttaa kurkkua (juoma); karjaista’, karmia ’puistattaa; harmittaa, suututtaa, kiukuttaa (1778)’, karmistaa ’pakastaa, kylmätä; puistattaa; pelottaa; ponnistaa, yrittää kovasti’, karmu ’kylmä (talvi)tuuli’
~ ink karmea ’karkea, epätasainen, kova’, karmakka ’karvaan makuinen’, karmu ’kylmä ja tuulinen ilma’ | ka karmakka ’epätasainen, karhea; kitkerä; viileä, kylmähkö’, karmie ’reipas, virkku; vauras’ | ly karmak ’hieman pilaantunut (voi, leipä, jauho)’ | va karme̮a ’karkea, rosoinen’ | vi karm ’tyly, jyrkkä, ankara; karhea, karkea, kova’, murt. karme, karmikas id.

= lpN guormes (E Lu In Ko) ’karkea (jauho), karhea (iho)’. Luult. alkuaan ’epätasaista, karkeaa’ merkinnyt deskr.-luonteinen sana (vrt. karhea, karkea), jonka eri kielissä tavattaviin merkityksiin ovat vaikuttaneet äänt. läheiset sanat kaamea, kirmeä, karvas jne.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1786 NFL 1 341a (sm ~ vi)
• Ahlqvist 1856 WotGr 127 (vi ~ va; + sm karhea)
• VW 1 1874 39 (sm karmea ~ va vi lp)
• Wiklund 1904 JuhlakNoreen 155 (< sk)
• SKES 1955 164 (+ ka ly)

[karmea Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:karmea