*HUURU ~ **HUTRU > sm ka huuru s.

A höyry, usva; pilvi; (?uud.) kylmään pintaan tiivistynyt kosteus; (?uud.) härmä, kuura; B äkkipikainen, oikukas; C ajatus

Merkitysten levikki
a	A	A	Ab	A	A	A	a	C

vsm a

~ Hä Sa huura A

Balttilaislainaetymologiat

1. < kksm *šuuru

← ba, vrt. lt šiūrùs, -ì a. 1 hyytävä; 2 kylmä; 3 terävä, vahva

~ lt šiaũras, -à = šiaurus, -i, ^hauru

Etymologiaa esittää Suhonen 1992: 417. Hän pitää todennäköisimpänä lähtömuodon vastineena lt adjektiivia šiauras ’kylmä, pohjoinen, ankara’, jolloin tarkkana lähteenä on voinut olla yks. instr. ~ lt šiaurù. Muitakin ba a-vartaloita Suhonen katsoo lainautuneen ims u-vartaloina.

2. < kksm *šutru

← kba *śutra^h > lt šutrà₁ seisova, kuuma ja kostea ilma; höyry; lv sutra 1 höyry, huuru, utu; 2 lantavesi; löysä paska; 3 huora, lutka

⇐ kba *śut- > lt šùsti, ^huttu

Lt sanan pohjalta Liukkonen 1999: 52–3 palauttaa ksm muodoksi *šutru, jolloin karjalasta on odotuksenmukainen -dr-muoto selitettävä hävinneeksi ja ka huuru suomesta lainatuksi. SMS:n mainitsemia variantteja huuru ja huura alkuperäisempänä Liukkonen pitää Lönnrotin sanakirjan muotoa huuro ⇐ ba *šutrō.

Muu selitys

SSA selittää sanan deskriptiivisenä kontaminaationa huude + höyry, osittain + kuura.

Päätelmät

Merkitykset BC palautunevat metaforan kautta merkitykseen A. Vanhin merkitys ’höyry, usva’ on sama kuin sanueella *hauru ~ *häürü ~ *höürü AB.

Rekonstruktiolla *hutru ei ole aineiston tukea, vaan Sa–Au muodot jatkavat muotoa *huuru. Ei Suhonen eikä Liukkonen selitä tyydyttävästi ims vartalovokaalia, sillä instrumentaalimuodosta lainautumiselle ei ole perusteita eikä Lönnrotin sanakirjaa voi pitää riittävänä lähteenä. Lt šiūrùs taas selittyy äännerakenteensa kautta myöhäiseksi, ^AlEW s.v. šiaurė.

*Huuru selittyy luontevasti s:n *hauru varianttina, johon on äänteellisesti ja semanttisesti vaikuttanut Hä Pp–ve S *huudeh ’huurre, härmä; usva’.

Ei ← ba.

Murteet merkitysten levikkikartalla
Lo	Hä	Ep	Pp	Sa	Kk	Vie	Ek	Au	ly	ve
					ink
S	L	K	I	R	va
li		M	T	V