Etymologiadata:imsm:huttu/KBL

*HUTTU > sm ka va huttu s.

A (jauho)puuro; B sose; C huono, mitätön

Merkitysten levikki

c			a	Ab	Ab	A	A	A	A
					A

vsm abc

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šuttu ⇐ *šuntë-

← baP pr. *šunta < kba *śu-n-ta- ⇐ *śut- ⇒ lt šùsti: šuñta: šùto 1 höyrytä; 2. höyryttää, valmistaa ruokaa; 3 hiota, lämmetä; 4 muhia kosteudessa; 5 hautua, muhia rikki (iho); 6 pilaantua lämmössä; 7 pehmentyä, sulaa (lumi, jää); lv sust₁: sùt: suta 1 kuumeta, hautua; 2 maata, makoilla, viivytellä

⇒ lt šute͂klis 1 maustettu perunamuusi; 2 lämmin haude paahdetuista pellavansiemenistä, kaurasta, perunasta tms.;

⇒ lt šutin|ti: -a: -o 1 keittää vähässä vedessä, höyryttää, hauduttaa; 2 polttaa viinaa; 3 keittää vaatteita, kankaita t. verkkoja lipeässä; 4 pehmentää kuumassa vedessä t. höyryssä pitämällä; 5 kiehauttaa; 6 puhdistaa keittämällä; 7 parantaa pitämällä lämpimässä vedessä; 8 pitää lämpimänä

⇒ lt šutie͂nė, šuty͂nė keitetyt ja haudutetut perunat;

⇒ lv sutnes‌ kaurajauhoista ja ryyneistä kiehautettu t. eriviljaisia jauhoja veteen t. maitoon sekoittamalla tehty ruoka

⇒ lt šùtas 1 kostea, seisova ilma; kostea mädän lemu; 3 höyry; häkä; 4 hiki; 5 (iššutimas) hiertymä, ihon ärtymys;

⇒ lv sutums akanoista kuumassa vedessä valmistettu rehu

? (LEW, AlEW; toisin SEJL, EDPG) ⇐ kie *tḱeut- t. *ḱseut- > kge *seuþan > msk sjóða ru sjuda, sa sieden, meng sēoðan, eng seethe ym. ge kiehua; keittää

Orrman 1993: 100 esittää lähtömuodon vastineeksi passiivin partisiipin perfektin neutria šùsta ’haudutettu, höyrystetty’ lt v:stä šùsti. Vertauskohdiksi hän tuo samasta lt sanueesta myös s:t šutra ’hauduttava kuumuus’, šùtas ’höyry’ ja šustìnis ’kaurapuuro’. Orrman edellyttää, että sana on lainautunut ennen morfeeminrajaista äänteenmuutosta ie -tt-/-dt-/-td-/-dd- > ba -st-/-zd-, ^haitta. Ims -u edustuu kuten s:ssa *hapu.

Junttila 2015c: 183 huomauttaa, että kba -st-n ja -zd-n odotuksenmukainen edustus lainoissa on -st-, ^rastas, ^haastadak, ^kausta, ja niitä vastaa sibilantin ja klusiilin yhtymä ba-sl kielten ohella myös arjalaiskielissä ja kreikassa, joten balttilaislainoissa niitten taustalle rekonstruoitu geminaatta-klusiili tuskin edustuu. Lähtömuodon vastineeksi sopii kuitenkin jokin lt v:n šùsti johdos, jossa vartalo *šut- edustuu sellaisenaan. Junttila 2017: 132 lisää, että ba -t- edustuu odotuksenmukainen geminaattana, ja lv sutnes merkitsee jauhopuuroa aivan kuten sm huttu; lainan tarkan lähtömuodon vastine ei kuitenkaan ole säilynyt ba kielissä.

Pystynen (keskustelusivulla) huomauttaa, että Lo merkitys C tulee erottaa sm sanojen huti (murt. myös hutti), hutaista, hutiloida ym. kanssa yhteen kuuluvana. *Huttu AB taas voi Pystysen mukaan palautua lainautuneen verbin passiivin partisiippiin, mikä selittäisi -tu-aineksen.

Muu selitys

Wichmann 1901: 107 rinnastaa ims sanueeseen ko udm s:n шыд ’keitto’, mutta Uotila 1939: 126 toteaa, ettei pe -d vastaa ims -tt-tä. Pystynen (keskustelusivulla) ehdottaa, että ims ja pe s:t voisivat johtua yhteiseen kantakieleen rekonstruoitavasta v:stä *šuNtV- ’keittää, hautua ym.’, jonka passiivin partisiippiin ims muoto palautuisi, vrt. sm tuttu < *tumt-tu.

Päätelmät

Levikistä päätellen ims alkumerkitys on A, josta > B. C on eri lähtöä.

Ims äänneasun selittää parhaiten oletettu partisiippilähtöisyys. Kadonneen kantaverbin merkitykseksi voi ba etymologian pohjalta rekonstruoida ’hauduttaa, höyryttää’, pe vastineen pohjalta taas ’keittää’. Kumpikin sopii ims s:n semantiikkaan. Toisaalta suppeahko ims levikki ei tue kumpaakaan oletusta.

Äännesuhteet (-t + t- > -st- ja nasaalipreesens) viittaavat sanueen korkeaan ikään, samoin o-asteinen nominikorrelaatti *śauta-, josta → *hauta. Myös ba sanueen ge rinnastus vaikuttaa uskottavalta, vrt. AlEW s.v. šusti.

On selvitettävä, voisiko pe sanan selittää lainana kadonneesta ksm verbistä, jolloin molemmat voisivat palautua ba verbiin.

? ⇐ ksm *šuntë- (? → pe) ← ba.

Murteet merkitysten levikkikartalla

Lo	Hä	Ep	Pp	Sa	Kk	Vie	Ek	Au	ly	ve
					ink
S	L	K	I	R	va
li		M	T	V