**HAITTA > sm ka haitta (oik. *HAGITTA)

A salpa, lukon t. avaimen sulkijaosa t. muu vastaavaan tarkoitukseen tehty pidäke; B nuotanvetoa häiritsevä vedenalainen este; C hankaluus, riesa; D liika; partikk. hyvin

Merkitysten levikki
C	AC	AC	ACD	ACd	AbCD	AbC	Abc	ab

vsm A

⇒ (Hä) Pp Sa (Kk) va haitto C

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šajtta

← kba *źaizda^h (<*źaid-da^h) > lt žaizdà₁ haava, ihon t. limakalvon vaurio

⇐ lt žeĩ|sti: -džia: -dė 1 haavoittaa, naarmuttaa; 2 vahingoittaa; 3 aiheuttaa kipua; 4 satuttaa henkisesti, loukata; 5 häväistä, loukata kunniaa; 6 loukata tunteita

Orrman 1993: 99–100 ehdottaa, että sana on lainautunut ennen morfeemin-rajaista äänteenmuutosta ie -tt-/-dt-/-td-/-dd- > ba -st-/-zd- (huttu), ja lainan vaikutuksesta on -jtt-yhtymä on tullut kantasuomessa mahdolliseksi. Liukkonen 1999: 34–5 tukee etymologiaa merkitysparalleelilla misl вередъ ’haava’ = mksl врѣдъ ’vahinko, vaurio’ ja äänneparalleelilla *lautta.

NES pitää ba selitystä semanttisesti ongelmallisena. Junttila 2019b: 58 täsmentää, ettei sanan konkreettinen merkitys ’lukon salpa, avaimen pidäke’ sovi ba oletukseen. Junttila 2015c: 183 ja 2019b osoittaa myös, että haitta ja lautta ovat tavurakenteeltansa keskikantasuomea nuorempia sanoja.

Muu selitys

Junttila 2019b: 58, 65 rekonstruoi mksmP muodoksi *hagitta, joka ← ksk *hagiþō > ru hejd ’raja, määrä (kielt. yhteyksissä)’, murt. häjd ’aitaus’ ⇐ ksk *hagjan ’aidata’.

Päätelmät

A on konkreettinen perusmerkitys, josta muut ovat johdettavissa. Ba sanue ei sitä selitä. Sk selitys vaatii rekonstruoimaan lähtömuodolle merkityksen ’salpa’ tms., mikä on ajateltavissa, vaikkei todennettavissa. Äännerakenne ja levikki tukevat balttilaislainoja myöhempää alkuperää.

Ei ← ba, vaan ← sk.

Murteet merkitysten levikkikartalla
Lo	Hä	Ep	Kp	Pe	Sa	Kk	Vie	Ek	Au	ly	ve
						ink
	S	L	K	I	R	va
	li		M	T	V