Etymologiadata:imsm:hihna/KBL

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

*HIHNA > sm hihna, ka hiihna, ve hihn, va ihna, vi, uk Lei ihn; > li nī’ņ s.

A (nahkainen) vyö; nauha, remmi; viileke; nuora, lanka

Merkitysten levikki
A A A A A A A A A A
A a A
A a a

vsm A

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šišna ~ ksaa 1095 *se̮snē > Lu (E–P) sas'ne ’säämiskä’; ers кшна, mkš šna hihna; ma шÿштö (L šəštə) nahka; hihna, remmi

← kba *śi(k)ṣ-nah > lt šikšnà 1 valjaisiin ja jalkineisiin käytettävä parkitsematon nahka; 2 kapea nahkanauha t. -suikale; 3 nahkavyö t. -hihna; varstan sidos, ies; 4 nahkaruoska; 5 nahkainen säkki eläinten ruokkimiseen; 6 saituri, itarus; lv siksn|a ~ -s ~ -e hihna

Ba alkuperää ims ja md s:eille esittää Donner 1884: 266, Thomsen 1890: 153, 223 myös ma s:lle, sillä ma -št- edustaa aiempaa -šn-ää. Paasonen 1902: 188 ja Korhonen 1981a: 179 osoittavat myös saamesta vanhoja näihin yhdistettäviä, mutta vokaalin perusteella erikseen ksm:sta lainattuja muotoja: yhtäältä P sisti ’poron parkkinahka’, toisaalta P (Tornio) sasti, Lu sas'ne ’säämiskä’, Et säsnie ’nahka, josta karva on poistettu liottamalla’. Kalima 1936a: 101 rekonstruoi ba lähtömuodon merkitykseksi ’nahka’, johon edelleenlainat saameen viittaavat.

Aikio (keskustelusivulla) selittää muodon Lu sas'ne vastineineen ksm s:n tarkaksi äännevastineeksi ja pohjoissaameen rajoittuvan s:n sisti (< *sisnē) sen kontaminaatioksi nuoremman, itäsaameen ims:sta lainautuneen muodon *šišnē- (> In šišne ’parkkinahka, sisna’) kanssa.

Setälä 1916: 499 palauttaa sanueen suorastaan itämerensuomen, saamen, mordvan ja marin yhteiseen kantakieleen, johon se olisi ba taholta saatu. Näin myös Linde 2007: 31–3. Kalima 1936a: 101 sitä vastoin pitää md ja ma sanoja rinnakkaislainoina, samoin Grünthal 2012b: 318, jonka mukaan ims, md ja ma muotoja ei vokaalin puolesta voi palauttaa yhteiseen kantamuotoon. Mägiste 1959: 171, 176 vastustaa koko lainaoletusta mariin saakka ulottuvan levikin takia.

Kalima 1934: 4 huomauttaa, ettei ba lähtömuodolla ole varmaa etymologiaa.

Päätelmät

Saameen lainautuneitten sanojen perusteella ims alkumerkitys näyttää olleen sekä ’nahkainen vyö t. remmi’ että ’vöihin ja remmeihin käytettävä nahka’. Tämä sopii hyvin yhteen ba sanueen merkitysten kanssa. Myös ksm äänneasu on ba alkuperän kannalta ongelmaton. Epätodennäköiseksi sen tekevät kuitenkin lt–lv sanueen etymologiattomuus sekä ims sanan oletetut vastineet marissa asti.

Sanalle on rekonstruoitavissa länsiuralilainen kantamuoto, johon palautuvat ims ja md sanat sekä mahdollisesti ksaa *se̮snē. Md muodoista on ensitavun vokaali heittynyt, mikä k:n ja suhusibilantin š t. -affrikaatan č välissä on ei-väljille etuvokaaleille i ja e tyypillistä, vaikkakaan ei poikkeuksetonta. Vokaalin kato ei siis ole rekonstruktion esimd *ši(k)šna esteenä, vaikka myös *ši(k)šnä, *še(k)šnä ja *šü(k)šnä ovat yhtä mahdollisia. Periaatteessa voidaan siis olettaa urL *ši(k)šna, joka on lainattu itäbalttiin. Varmoja kantasuomalaisia tai sitä vanhempia ur lainoja ba kielissä ei kuitenkaan ole (^hähkä).

Marin muodot palautuvat Aikion 2014: 153 mukaan kantamarin asuun *šü̆štə, jonka esimuodoksi on rekonstruoitavissa kantamordvan kanssa yhteensopiva *še(k)šnä t. *šü(k)šnä, mutta ei ims sanan kanssa yhteistä -i-llistä lähtöasua. Myös sananalkuinen š- ja sanansisäinen -(k)šn- puhuvat sanan kantauralilaisuutta vastaan.

Sekä baI että md kielissä tavataan -k-n epenteesiä sibilantin edellä, joten niitten -k- voi selittyä sekä säilymänä että sekundaarina rinnakkaiskehityksenä; etymologian kannalta tällä on vain vähän merkitystä.

Todennäköisin selitys lienee ba, urL (> saa, ims, md) ja ma sanojen rinnakkainen lainautuminen jostain Koillis-Euroopassa laajalti puhutusta, mutta sittemmin kadonneesta kielestä (^salo).

Ei ksm ← ba, vaan tuntematonta yhteistä lähtöä.

Murteet merkitysten levikkikartalla
Lo Ep Pp Sa Kk Vie Ek Au ly ve
ink
S L K I R va
li M T V