Etymologiadata:imsm:heredä/KBL

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

*HEREDÄ > sm hereä, ka herie, ve hered, vi ere, uk herre a. ⇒ *her|kkä > sm ka herkkä, ve herk, va herkka, vi li erk; ⇒ uk herk: hergo; ~ *HËRËDA > vi hõre

*heredä A vuolas, runsaana virtaava t. satava (myös itku); makea (nauru); B herkästi juokseva (neste); herkästi irtoava, liikkuva; herkkä syttymään, hyvin palava; herkkä (itkemään, nauramaan, nukahtamaan ym.); C herkkä-, helppolypsyinen (lehmä); herkkämaitoinen (rinta); D kepeästi ajettava (ajokki, ajoneuvo); luistava, helppokulkuinen (keli); helposti niitettävä; E nopea, ketterä; nokkela; F antelias; G lempeä, herkkä, tunteellinen; H runsas; J heleä, kirkas, terävä, räikeä (väri, valo); K heleä, kova (ääni); L (hehkuvan) kuuma; M kovakuoriseksi paistunut (leipä); P pahansisuinen, äksy; R pelokas, säikky; S makea (uni, unettaminen); U harva, aukkoinen, hatara

Merkitysten levikki
ABcDh CD abghs bfgs Cd C cdf E
JLmPr JkLPsu jPu j j
jU j j

> S äre; ⇒ vsm herevä B, Sa Kk herevä AJS, I M erev EJLN; ~ (*hërëda >) R–S T V hõre U

*herkkä A vuolas; B altis vaikutuksille t. toimimaan, helposti reagoiva; helposti vahingoittuva, hauras; C helppolypsyinen; D helppo, kevyt (työstää, käyttää, ajaa jne.); luistava (keli); helposti niitettävä; E nopea, ketterä; reipas, vireä; G lempeä, tunneherkkä, tunteellinen; J heleä, kirkas, terävä, räikeä (väri, valo); L (hehkuvan) kuuma; N tarkka, tarkka-aistinen; valpas; O helposti heräävä, herkkäuninen; R pelokas, säikky; T terävä (terä, maku, pakkanen)

Merkitysten levikki
abcg BcDgn gn bgn aBCDgn Bdgo bcg BcDgNo BcDGnO bdn enO
cO
BEJLnoRT EnjlRt ENp ej bNj BGN
en bEnr enr or
vain *herkko
*herkk|ä ~ -o
vain *herkkä

vsm BcG

> Lo herkka, *herkedä; Pp herkkeä; R–S erk: ergu, M–V herk: hergo; M erk: ergi (? ← li); ⇒ Sa herakka AB; Lo herkas B, R–K T V ergas EJNO; Lo–Au ink herkku (? →) R–K erk, va erkku ’maukas ruoka t. juoma; nautinto; koriste’; L õrk ’himo, toive’; V hõrgulõ ’harvaan’

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šeretä → ksaa *šeare̮tē > P (levikki?) šearrat kirkas (väri, valo), valovoimainen; selkeä

e-asteinen baP *žer- < kba *źer- > lt žer̃ti: žẽria: žė̃rė 1 koota yhteen paikkaan, kerätä, haravoida; 2 iskeä tulta t. kipinöitä, kipinöidä; 3 sytyttää tuli; 4 viskellä, ripotella, kylvää, kaataa; 5 saada t. ottaa, kääriä (rahaa); 6 säteillä, levittää valoa; 7 loistaa kirkkaasti, häikäistä; 8 niittää, leikata viljaa kiireesti; 9 kulkea t. matkustaa nopeasti; 10 lyödä, iskeä; 11 työntää, iskeä, kaataa voimalla; 12 ampua tiheästi, tulittaa; 13 sanoa suoraan, töykeästi; 14 ladella, lasketella (puhetta); 15 ryöstää; žerin|ti: -a: -o kuumentaa hehkuvaksi; žerijà = žarijà

~ ē-asteinen kba *źēr- > lt žė́ra = žarija 1 kekäle, hiili; žė́ras hehkuvat hiilet, hiillos; žėrė́ti: žė̃r|i ~ -ia ~ -a ~ -ė́ja: -ė́jo 1 kyteä, hehkua; 2 valaista voimakkaasti, loistaa, levittää valoa; 3 välkkyä, kimallella, kimmeltää; 4 päästää valoa läpi, olla reikäinen t. huokoinen, kuultaa läpi; 5 (silmistä, kasvoista) hehkua, heijastaa jtk tunnetta; žėr|úoti: -úoja: -ãvo 1–3 = žėrė́ti: 1–3; 4 (silmistä, kasvoista) hehkua, säteillä jtk mielialaa; su|žė̃r|ti: -sta; -o alkaa säihkyä t. säkenöidä, tuikkia, kimaltaa

~ o-asteinen kba *źar- ⇒ lt žarà ym., *haara; žarijà 1 kekäle, hiili; 2 kipinä; 3 puna-ailakki, Melandrium silvestre; 4 kiivailija, kuumapää; žarė́ti:  žãra: žarė́jo valaista, loistaa, säkenöidä; žãrin|ti , -a-o (= žaryti) 1 paistaa (uunissa t. pannulla); 2 polttaa; lämmittää, kuumentaa; 3 hehkua voimakkaasti, paahtaa, porottaa

~ katoasteinen kba *źir- ⇒ lt žìrti: žỹra (~ žìrsta ~ žir̃na ~ žinra): žìro 1 pöllytä, sirota, karista; virrata, valua; 2 kipinöidä; kyteä, hehkua; 3 siristää; 4 vuotaa, levitä; ksl *zirē·htēj > mksl зьр|ѣти: -итъ nähdä, katsoa ym. sl

< kie *ǵher(H)- (LIV 177) ? (Junttila 2020) *gwhor-juuren (LIV 219–20) ekspressiivisenä varianttina

Junttila 2015a: 477 ja 2015c: 186, 220 liittää ims ’kirkas’-adjektiivin ba verbivartaloon *žer- ~ *žēr-, josta jo Sammallahti 2001: 401 on selittänyt saa v:n *šearā-je̮- > P šear'rát ’loistaa, paistaa (kirkkaana)’. Suoran ba lainan olettaminen saameen on epätodennäköistä, joten Junttila ehdottaa saa v:iä johdokseksi a:sta *šeare̮tē, jota ims:ssa vastaa *heredä. Tällöin tulisi olettaa ksm adjektiivi lainaksi ba verbivartalosta.

Päätelmät

Ims a:n laajaan merkityskirjoon kuuluu sekä konkreettisia että abstrakteja, luonteenpiirteitten ja kykyjen sekä toimintojen, kuten naurun, itkun ja unen ominaisuuksia. Semantiikan ja levikin perusteella konkretian abstrahoituminen lienee tapahtunut kehityksinä A > S, B > G, C > F ja L > P. Harvinaisehko H on varmaankin < A ja EMS:n aivan yksittäinen (Khk) M < L. ’Kirkkaat’ J ja K taas liittyvät toisiinsa synesteettisen metaforan kautta, jonka todennäköinen suunta on levikin takia J > K. ’Terävä’ T voi olla syntynyt joko ’kirkkaasta’ J, ’kuumasta’ L t. ’tarkasta’ N.

Ksm *herkkä ENOR ja ve hered E eroavat muusta *heredä-sanueesta (etenkin O S:n suorana vastakohtana!) ilmeisinä johdoskorrelaatteina v:lle *herättä|däk ’herättää’ (sm herättää, vi äratada, uk herätäq), mutta tarkkaa rajaa niitten ja muun sanueen välille ei voi vetää: esim. E ’nopea, ketterä’ voi palautua myös ’tuliseen’. Lt v:n žer̃ti nopeaan toimintaan viittaavat merkitykset 8 ja 9 ovat tuskin suorassa yhteydessä ksm sanueen merkityksiin DE, vaan palautunevat (liekkien) ’lyömiseen’ (10): hyvin samanlaisia merkityksiä on äänteisesti läheisellä v:llä šérti: šẽria: šė́rė, mutta niihinkään ei liity ’heräämistä’ t. ’valppautta’. Sen sijaan *herät̆tä|däk on ajateltavissa a:n *heredä johdoksena, jolloin merkityksen ’herättää’ taustalla voi olla ’häikäistä kirkkaudellaan (hereille)’. Adjektiivikantaisuutta tukee se, että kausatiivijohdoksen muodollinen kantaverbi, sm herätä on paljon suppeampilevikkinen ja sille rinnakkaisen johdoksen R I ergata, R–S, M–T ärgata ym. ’herätä’ kantana on -kk-n perusteella a. *herkkä; merkityksen ’herätä’ ims ilmaisimet on kartoittanut IMSK II 296–301.

Lt verbien žerti, žarėti ja žirti pohjalta on ksm sanueen lähtömuodoksi rekonstruoitavissa kba *źer-kantainen adjektiivijohdos, jonka äännesuhde kantaverbiinsä on sama kuin lt a:lla gẽras ’hyvä’ joko verbiin gìrti ’ylistää’ (ALEW) t. ie juureen *gwher- ’lämmin’ (SEJL). Koko ba sanueen pohjalta sille voidaan rekonstruoida merkitykset J ’kirkas’ ja L ’kuuma’. Muodoilla *heredä ja *herkkä ne eivät ovat säilyneet Suomenlahden pohjoispuolella, mutta johdoksella herevä on Muolaasta (Kk) kirjattu käyttöyhteys Äske paisto (aurinko) nii herevästi (SMS). Lt sanueeseen kuuluu a. žairùs ’kuuma’, jonka balttilainen (ei kie) ai-aste osoittaa suhteellisen myöhäiseksi (SEJL s.v. žer̃ti).

Lt v:n žirti merkitys on voinut laajentua sekä ’kipinöimisestä’ ’siroamisen’ kautta ’vuotamiseen’ että valon ja lämmön ’virtaamisesta’ nesteen ’virtaamiseen’. Jos nämä kehitykset ovat tapahtuneet jo kantabaltissa, voi *źer-adjektiiville rekonstruoida myös merkitykset U ’hajanainen, harva’ (⇐ ’sirota’) ja A ’vuolas’ (⇐ ’virrata, vuotaa’). Tällöin muutkin merkitykset ovat selitettävissä balttilaislainan kautta, sillä A:sta on voinut kantasuomessa kehittyä B ja pohjoismurteessa C, B:stä ja C:stä edelleen D.

Selityksessä on pari ongelmaa. Ensinnäkin merkitystä A on tavattu vain suomesta; siitä kehittynyt merkitys on kuitenkin saattanut säilyä Karksin (M) esiintymässä mea keedä `seantse ergu (vedelavõitu) pudru (EMS).

Toiseksi A:lla ja sen johdannaisilla on ilmeinen yhteys *hëra-sanueeseen, johon kuuluvat s:ien sm ka hera ’hera’, li yrā ’kuola’ ja vi uk hõrasilm ’herasilmä’ (? ~ ve here ’lanta’) ohella verbipari sm herua, ka heruo ~ sm herahtaa, ka herahtuo (? ⇒ ve herata ~ herauta ’naida kutaista’; uk Se hõrutõdas), va (SSA) õrahtaa ja johdoss. sm herukka, uk hõrak ’viinimarja’ (~ liL yrā|māŗa id., vrt. I irā|måŗa).

Koko *heredä-sanueesta voi *hëra-lähtöisiksi siis selittää peräti kaikki ABCDFGHS-merkityskirjoon kuuluvat muodot. Näillä odotuksenmukaista on takavokaalisuus, jota kuitenkin osoittavat vain Lo herkka ABCG ja herkas B, Sa herakka AB sekä mahdollisesti suoraan s:sta *hëra johdettu Lo–Au ink herkku ’maukas ruoka jne.’ (? = L õrk ’himo, toive’). Muotojen *hërëda ja *hërkka etuvokaalistuminen alun perin erilähtöisten sanojen *heredä ja *herkkä vaikutuksesta (ja yhtyminen niihin tämän seurauksena) on ymmärrettävää, semminkin kun myös merkitykset ovat osin sekaantuneet ja vaivoin täysin erotettavissa. Samalla tapaa lienee etuvokaalistunut myös *hërkku > R–K erk, va erkku ’maukas ruoka’ (elleivät ? ← sm).

Kantamuodon *hëra on Koivulehto 1976: 248 yhdistänyt lat s:iin serum ’hera’, mutta lainanlähteeksi tulee tällöin olettaa ilman jatkajia kadonnut kge vastine, joten selitys on epävarma. Yhtä hyvin voisi olettaa kba *źer-kantaista substantiivia, jonka lähtökohtana on *źir-verbin merkitys ’valua’, mutta selityksen heikkoutena on sen perustuminen vain liettuasta tavattuun verbin merkityksenmuutokseen. Toinen äänteellisesti mahdollinen ba lähtömuoto olisi lt šẽras, šãras ’rehu’ (⇐ šérti ’ruokkia’), mutta lt sanueella ei ole tunnettuja ie vastineita eikä merkitysvastaavuus ole riittävä.

Vi-uk alueelle rajoittuvaan merkitykseen U ’hajanainen, harva’ liittyy erillinen ongelma. Merkitys ei voi palautua s:iin *hëra, mutta suurin osa siihen liittyvistä muodoista on takavokaalisia: vi hõre, uk hõrrõ U, V hõrgulõ ’harvaan’. Mulkissa, pohjoisempana Viljantimaalla ja Häädemeestessä on kuitenkin ere. Muuten *heredä-sanueeseen kuuluu vain etuvokaalisia muotoja. *Hërëda U on siis joko erotettava näistä tai sen takavokaalisuus on selitettävä jostain ulkopuolisesta vaikutuksesta lähteneeksi ja (K L) M ere säilymäksi.

*heredä JKL(T) ← ba a. *žer- ’kirkas’; *heredä ENOR(T) ~ *herät̆tä|däk ? ⇐ *heredä JKL; *hërëda BCDFGHS < A ⇐ *hëra ?? ← ba s. *žer- ’hera’ t. ?? ← kge; *hërëda U ?? joko < *heredä ← ba a. *žer- ’kirkas; harva’ t. erillisenä lainana ← ba a. *žer- ’harva’.

Murteet merkitysten levikkikartalla
Lo Ep Pp Sa Kk Vie Ek Au ly ve
ink
S L K I R va
li M T V

<ref>Liivin muodosta on vaikea päätellä, jatkaako se ksm -o- vai ä-päätteistä asua. Ylipitkän tavun jälkeinen mksm -A on liK:ssa usein kadonnut. SSA:n aineistossa katotapauksia ovat kōp ’kauppa’, kūok ’koukku’ (= sm kuokka), mȳk ’miekka’, nīsk ’niiska, maiti’, pīsk ’pisara’, rīst ’kapine’, tilp ’tylppä’, veršt ’virsta’, voik ’hoikka’ sekä progressiivisesti liudentuneet pīt̨ ’paininpuu, piitta’ ja rīt̨ ’ri­vi, pino’. Toisaalta säilymätapauksia on enemmän: āita ’aitta’, kārpa ’syylä’, kōsta ’kausta’, kūrna ’pyykkikaukalo’, ka̋rpa ’hilleri’, lāipa ’laippa’, lāiska ’laiska’, lōka ’sipuli’, nūrka ’nurkka’, pāika ’paikka’, pālka ’palkka’, pīl­pa ’pilppa’, pūlka ’kapula’, tīlka ’pisara’, tūrska ’turska’, tȳlpa ’tolppa’, ūrta ’vinttikoira’; (-a > -ə) jyugy ’hiekka’ (= sm hiukka) rȳsky ’happamaton’. Myös mksm pitkän tavun jäljessä -A on voinut kadota, haava, alaviite.</ref>