Etymologiadata:imsm:haava/KBL

From Sanat
Jump to navigation Jump to search

*HAAVA > sm haava, ka hoava, va aava, vi uk haav; li å’v s.

A iskun t. viillon aiheuttama halkeama; B hetki, kerta, erä; C yritys, alku, teelmä, keskentekoinen esine tms.

Merkitysten levikki
AB AB AB AB Ab A A Ac A
A
AB AB AB AB AB A
A AB AB Ab

vsm AB; vvi vuk A

> Pp haahva.

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šawa

← kba *śāwah > lt šovà 1 onkalo, kolo, laho kohta puussa; 2 murtunut, repeytynyt kohta, kuoppa, talven aiheuttama halkeama puussa; 3 pahka, rupi, arpi; 4 säppi, salpa; 5 sukkula; 6 aukio metsässä; 7 ampuma-ase; lv sâva pitkänomainen arpi ihossa, nahassa t. puun pinnassa

⇐ kba *śauh- > lt šáuti, hauki

Vaba 1992f: 222 ja 2015a: 206 esittää haavan alkumerkitykseksi ’iskun t. nuolen aiheuttamaa vauriota’. Tällöin lähtökohdaksi sopisi kba *śāwah.

Muut selitykset

1. < vksm *šaŋa: Donner 1876: 101 rinnastaa = ers чaвoмc, mkš šavǝms ’lyödä; tappaa’ ja Wichmann 1923: 108 = ma чoҥaш ’hakata salvos, salvoa’. E. Itkonen 1953–54: 160 kiistää kummatkin yhdistelmät ja UEW 53–54 hylkää ne merkityssyistä.

2. *hakva ~ *haava: Koivulehto 1977a: 132–37 esittää ← kge *hawwa- t. ksk *haggwa- > ru hugg ’isku; lyönnin jälki, arpi, lovi; hyökkäys; äkillinen kipu’. Jo Kalima 1909: 150–51 rekonstruoi merkitysten ’haava’ ja ’kerta’ taustalle lähtömerkityksen ’isku, lyönti’. Koivulehto osoittaa myös ge sanalle kehittyneen sk taholla lisämerkityksen ’hetki, kerta’. Ritter 1993a: 129–131 kyseenalaistaa lainaetymologian äänteellisin perustein.

Päätelmät

Merkityksen C kirjaa KKS Jyskyjärven murteen s.lle hoava, joka = Ek Au hoave (sm haave) eikä kuulu tähän yhteyteen.

Merkitysten A ja B lähtökohtana on luultavimmin ’isku, lyönti’. Ba sanoilla tällaista ei ole tavattu; niiden lähtömerkitys lienee ’pistos t. ampumahaava’, josta merkitys B on tuskin johdettavissa. Md ja ma verbeihin ’isku, lyönti’ on yhdistettävissä. Sk sanoilla se on perusmerkitys, jonka ohella esim. ruotsista tavataan merkitykset A ja B (SAOB s.v. hugg merk.t 1g, 3a).

Äänteellisesti ba etymologia on moitteeton ja ge selitystäkin tukevat Koivulehdon mt. paralleelit kaava ja ?naava. Md ja ma taas ilmeisesti < kur *čaŋa, jonka ims. vastineelta odottaisi t-alkuisuutta.

Tuskin on perusteltua erottaa *haava A ← ba ja *haava B ← ge.

Mieluummin ← ge kuin ← ba.

Murteet merkitysten levikkikartalla
Lo Ep Kp Pe Sa Kk Vie Ek Au ly ve
ink
S L K I R va
li M T V

<ref>Liivin loppu-A:n kadon edellytykset vaativat vielä kartoittamista. Säilyminen näyttää kuurinmaanliivissä olevan säännöllistä mksm pitkän tavun jäljessä (ōda ’hauta’, jālga ’jalka’). SSA:n aineistossa näkyy kuitenkin myös katotapauksia: (C)VVCV-tyypin sanoissa niitä ovat jūom ’uoma’, ma̋r ’mitta’, pīņ ’piina’ pūd ’puuta’, pȳn ’piena’ sīg ’siika’, sūol ’suola’, vēʾl ~ vēl ^veelä. Myös mksm ylipitkän tavun jälkeinen -a on usein kadonnut, ^heredä, alaviite.</ref>