Etymologiadata:imsm:heredä
*heredä
Vastineet:
mksm. *heredä < kksm. *šeretä (J.P.)
SSA:n sana-artikkeli
hereä (hämmurt.), herevä (GJCalamnius 1755) ’runsas, vuolas; herkkä, kärsimätön (myös PSavo kaakkmurt. Peräp) / reichlich, strömend; feinfühlig, aufgeschlossen, leicht zu etw. neigend’
~ ka herie ’herkkä (et. lehmästä: herkkälypsyinen); antelias, aulis’ | veE heredašti ’nopeasti, vikkelästi’ | ? vi ere (g. -da) ’kirkas, helakka’, erev ’hilpeä, valpas’.
~ ka herie ’herkkä (et. lehmästä: herkkälypsyinen); antelias, aulis’ | veE heredašti ’nopeasti, vikkelästi’ | ? vi ere (g. -da) ’kirkas, helakka’, erev ’hilpeä, valpas’.
Merkitysten ’vuolas, vikkelä, herkkälypsyinen’ (ehkä myös ’runsas’) puolesta sana sopisi herua verbin johdoskorrelaatiksi (ks. hera), ainakin merkitysvaikutusta lienee tullut herkkä sanalta. — On epävarmaa, kuuluuko tähän myös part. heri ’melkein; aivan, täysin; liian’, herin ’tuskin, hevillä’ (vrt. myös herja).
Lähdekirjallisuus:
- Genetz 1890 Partikk 64 (heri ~ hereä)
- Collinder 1932 Urgerm 145 (hereä ~ herkkä)
- SKES 1955 69–70 (sm ~ ve vi)
- Kettunen 1958 KV 38 85 (herin ~ herja)