Etymologiadata:imsm:hellä
*hellä
Vastineet:
mksm. *hellä (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
hellä (Flor 1702; yl.) ’aristava, arka, kipeä; lempeä, hyväsydäminen; löyhä, höllä; lauha, leuto / empfindlich, wund; zärtlich, locker; mild (Wetter)’, hellätä (joks. yl.) ’hellittää, löyhdyttää; helpottaa; aristaa’, helliä (paik. murt.) ’aristaa; hemmotella, hellitellä’, hellitellä (1749), hellitä (: heltiää; Martti n. 1580; joks. yl.), hellittää (1670; yl.), heltyä (Agr; yl.)
~ ink hellä ’hellä, aristava’, heltiä ’hellä’ | ka hellä ’hellä, aristava; herkkä, herkkäuskoinen; tarkka; hermostunut; helläluontoinen; hyväsydäminen; synkkä, murheellinen; tyyni, leuto; ruoasta: huono, laiha’, helletä (impf. helleńi) ’helletä, heltyä, aristua; tuskastua; hellitä’, hellie ’helliä, hemmotella’, hellitä ’helliä; heltyä, aristua; irrota’, hellitteä ’päästää löyhemmälle; irrottaa; aristaa, tehdä araksi’, heltyö ’heltyä, aristua; höltyä; lauhtua, lämmetä’ | ly heĺĺida ’heltyä’, helduda ’id., tulla araksi’ | va ellä ’hellä, kipeä; hellä, lempeä’ | vi hell (g. -a) ’hellä, lempeä; hauras; arka’, hellitada ’helliä, hellitellä’, helde ’antelias, aulis’, heldida ’heltyä, herkistyä, liikuttua’, helduda ’tulla anteliaaksi’ (sm > lpR helle ’hauras; hellä, arka’, Lu hiellē id., N hælˈle ’alakuloinen’); ink ja vi lt:lliset a:t (*helteδä) ilm. *heltü(δ)ä v:n johdoskorrelaatteja. Vrt. höllä.
~ ink hellä ’hellä, aristava’, heltiä ’hellä’ | ka hellä ’hellä, aristava; herkkä, herkkäuskoinen; tarkka; hermostunut; helläluontoinen; hyväsydäminen; synkkä, murheellinen; tyyni, leuto; ruoasta: huono, laiha’, helletä (impf. helleńi) ’helletä, heltyä, aristua; tuskastua; hellitä’, hellie ’helliä, hemmotella’, hellitä ’helliä; heltyä, aristua; irrota’, hellitteä ’päästää löyhemmälle; irrottaa; aristaa, tehdä araksi’, heltyö ’heltyä, aristua; höltyä; lauhtua, lämmetä’ | ly heĺĺida ’heltyä’, helduda ’id., tulla araksi’ | va ellä ’hellä, kipeä; hellä, lempeä’ | vi hell (g. -a) ’hellä, lempeä; hauras; arka’, hellitada ’helliä, hellitellä’, helde ’antelias, aulis’, heldida ’heltyä, herkistyä, liikuttua’, helduda ’tulla anteliaaksi’ (sm > lpR helle ’hauras; hellä, arka’, Lu hiellē id., N hælˈle ’alakuloinen’); ink ja vi lt:lliset a:t (*helteδä) ilm. *heltü(δ)ä v:n johdoskorrelaatteja. Vrt. höllä.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 141a (sm ~ vi ella)
- Ahlqvist 1856 WotGr 124 (sm ~ va vi)
- VW 2 1876 28 (+ lp helle)
- SKES 1955 67 (+ ka ly; sm > lpN hælˈle jne.)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Liukkonen 1999: 42–3 126 | + | x | ← ba vrt. lt švel̃nas švelnùs ’pehmeä, mieto, hellä’ | Alkukonsonantti saattaa johtua substituutiosta ba šv- → ksm š-, ellei lähtömuotona ollut epäsäännöllinen ba variantti *šeln-, vrt. lt šešì ’6', šẽšuras ’appi’ < šv-, švar̃kas ~ murt. šar̃kas ’takki’ [ks. lisätodisteita]; ba -ln- > sm -ll-, vrt. halla, villa; ba u-vartalot ovat usein sekundäärejä a-vartaloihin nähden, joten *švelna- on todennäköisesti alkuperäisempi, ja lähtömuotona on ollut adjektiivin neutri *švelna t. feminiini *švelnā | ||
| Nikkilä 2001 FUF: 401 | - | Vastaan | Suhde ba šv- ~ ims h- olisi lainoissa täysin poikkeuksellinen | |||
| Nilsson 2001 LB: 183 | - | Vastaan | Odotuksenmukainen ksm asu olisi *welnä |
Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli