Etymologiadata:imsm:hala-
*hala-
Vastineet:
mksm. *hala- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
Lähde, s. | Väite | Argumentit | ||||
---|---|---|---|---|---|---|
Suhonen 1989 SUSA: 217–9 | ← ba vrt. lt atžalà ’verso’, žal̃svas ’vihertävä; raaka’ | |||||
Koivulehto 2006 FS Korhonen: 426–9 | - | Vastaan | Selittämättä jää, miksi juuri halavaa olisi kutsuttu ’vihreäksi’, eikä halava ole myöskään verso vaan erillinen puu, jonka kuorella on ollut merkittävää käyttöä kansanlääkinnässä | |||
Junttila 2015: 221 | - | Vastaan | Ei vaikuta todennäköiseltä, että lähtömuodon etuliite olisi jäänyt lainautumatta, edustuuhan se esimerkiksi lainanomineissa aatkela, ativo, sarana ja viikate |
Lähde, s. | Väite | Argumentit | ||||
---|---|---|---|---|---|---|
Koivulehto 2006 FS Korhonen: 426–9 | + | + | < vksm *šalaka ← vkge *salix(a) t. esige *salik- > (ge *salha- m. >) meng sealh, eng sallow, (ge salhōn- f.) mysa salahha, sa Sal-weide, vanh. sale, (> ge salhjō f.) > msk selja, ru sälg ’raita’ | Vanhimmissa ge lainoissa s- → ksm š-; kasvin- ja eläimennimisuffiksi -kA liittyy -A-vokaaliin, joten myös ge -ikV- → ksm -AkA; lähtömuoto = lat salix, kiir sail, kymr helyg-en ’raita’ [ks. tarkemmin] |
Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli