Etymologiadata:imsm:hala-

*hala-

Vastineet:

mksm. *hala- (P.K.)

Balttilaisperäinen
Lähde, s.			Väite	Argumentit
Suhonen 1989 SUSA: 217–9			← ba vrt. lt atžalà ’verso’, žal̃svas ’vihertävä; raaka’
Koivulehto 2006 FS Korhonen: 426–9		-	Vastaan	Selittämättä jää, miksi juuri halavaa olisi kutsuttu ’vihreäksi’, eikä halava ole myöskään verso vaan erillinen puu, jonka kuorella on ollut merkittävää käyttöä kansanlääkinnässä
Junttila 2015: 221	-		Vastaan	Ei vaikuta todennäköiseltä, että lähtömuodon etuliite olisi jäänyt lainautumatta, edustuuhan se esimerkiksi lainanomineissa aatkela, ativo, sarana ja viikate

Germaanisperäinen
Lähde, s.					Väite	Argumentit
Koivulehto 2006 FS Korhonen: 426–9	+		+		< vksm *šalaka ← vkge *salix(a) t. esige *salik- > (ge *salha- m. >) meng sealh, eng sallow, (ge salhōn- f.) mysa salahha, sa Sal-weide, vanh. sale, (> ge salhjō f.) > msk selja, ru sälg ’raita’	Vanhimmissa ge lainoissa s- → ksm š-; kasvin- ja eläimennimisuffiksi -kA liittyy -A-vokaaliin, joten myös ge -ikV- → ksm -AkA; lähtömuoto = lat salix, kiir sail, kymr helyg-en ’raita’ [ks. tarkemmin]