Balttilaisperäinen
| Lähde, s. |
M |
S |
E |
L |
Väite |
Argumentit
|
| Suhonen 1989 SUSA: 217–9
|
|
|
|
|
← ba vrt. lt atžalà ’verso’, žal̃svas ’vihertävä; raaka’
|
|
| Koivulehto 2006 FS Korhonen: 426–9
|
|
- |
|
|
Vastaan
|
Selittämättä jää, miksi juuri halavaa olisi kutsuttu ’vihreäksi’, eikä halava ole myöskään verso vaan erillinen puu, jonka kuorella on ollut merkittävää käyttöä kansanlääkinnässä
|
| Junttila 2015: 221
|
- |
|
|
|
Vastaan
|
Ei vaikuta todennäköiseltä, että lähtömuodon etuliite olisi jäänyt lainautumatta, edustuuhan se esimerkiksi lainanomineissa aatkela, ativo, sarana ja viikate
|
Germaanisperäinen
| Lähde, s. |
M |
S |
E |
L |
Väite |
Argumentit
|
| Koivulehto 2006 FS Korhonen: 426–9
|
+ |
|
+ |
|
< vksm *šalaka ← vkge *salix(a) t. esige *salik- > (ge *salha- m. >) meng sealh, eng sallow, (ge salhōn- f.) mysa salahha, sa Sal-weide, vanh. sale, (> ge salhjō f.) > msk selja, ru sälg ’raita’
|
Vanhimmissa ge lainoissa s- → ksm š-; kasvin- ja eläimennimisuffiksi -kA liittyy -A-vokaaliin, joten myös ge -ikV- → ksm -AkA; lähtömuoto = lat salix, kiir sail, kymr helyg-en ’raita’ [ks. tarkemmin]
|
Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli
