Etymologiadata:imsm:auvo
*auvo
Vastineet:
mksm. *auvo (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
auvo (Agr, et. vanh. kiel.) ’hyve, siveys, taito; hyvä työ; (jumalallinen) voima, kunnia; ihmeteko; onni / Tugend, gute Eigenschaft; (Wunder)tat, gute Tat; (göttliche) Kraft od. Herrlichkeit; Wonne, Glückseligkeit’, avu (Agr; paik. nykymurt.) ’hyve’, avo (Häme Satak) ’tottumus, tapa’
~ ka (run.) auvo ’hyvä, rakas; omainen, ystävä; kunnia, maine’ | vi au, E auv (g. -u, avvu) ’kunnia, arvo, maine’ | li oʾu(v) ’kunnia, maine; huhu, uutinen; henkäys’ (lpN avvo (E Pi Lu In) ’ilo’ ilm. < sm).
~ ka (run.) auvo ’hyvä, rakas; omainen, ystävä; kunnia, maine’ | vi au, E auv (g. -u, avvu) ’kunnia, arvo, maine’ | li oʾu(v) ’kunnia, maine; huhu, uutinen; henkäys’ (lpN avvo (E Pi Lu In) ’ilo’ ilm. < sm).
Sanueen on arveltu liittyvän vartaloon ava- (ks. tätä ja avata). Todennäköisempi on kuitenkin oletus samasta germ alkuperästä kuin apu sanalla: kgerm *awi- (< ieur *au- ’pitää jstak’), jonka jatkajia ovat mm. goot awi- ’kiitos’, mn auja (yks. akk.) ’onni, (jumalallinen) apu, turva’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 44 (sm avu ~ vi)
- Ahrens 1843 GrEhstn 114 (~ vi)
- Diefenbach 1851 VWGoth 2 423 (+ ? lp)
- Qvigstad 1881 Beiträge 51 (sm auvo ~ lp)
- Setälä 1912–13 FUF 13 322–23 (auvo ~ avu; + li)
- SKES 1955 30 (lp ? < sm)
- *Kettunen Vir 1956 137–38 (avu ~ ava(ta); sm auvo ? < vi)
- *Nikkilä 1988 Suomi 143 27–44 (auvo, apu < germ)