Etymologiadata:imsm:angër-/KBL
*ANGËR- ⇒ sm angervo, ka ankervo, vi angervaks, li āngyrstym, uk angõr|hain s.
A mesiangervo, Filipendula ulmaria; pensasangervo, Spiraea.
| A | A | A | A | A | A | A | a | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| A | A | A | A | A | |||||||
| A | A | A | A | ||||||||
⇒ Kp Sa Kk Ek anger ~ angeri ~ ankeri; Sa Kk L S V anger|heinä (= anger|hein = angõr|hain); Kp Pe Sa Kk anger|horma, -kukka, -levä, angerin-, ankerin|kukka ~ K anger|varred ~ (K) M–V -pist, -puss, -püss, -pü(r)st, -pütsik, -pää, -päss; Sa ankerainen; Kk ankerasheinä; L angerahernes; Sa Kk ankereen|heinä, Kk -kukka, -rihmus, ankere|heinä; Lo Hä Pe Sa Kk ankeria, Sa -heinä; Kp Pe Sa -n|kukka, Kk -rihmus; Hä Pe Sa Kk ankerias, -heinä, -ruoho, Hä Sa Ek ankeriaan|heinä, Hä Sa Kk -kukka(nen), Kk -rihmus, Hä Sa Kk ankeriainen, Kk ankeriaksenheinä; Sa Kk ankero, Kk -heinä, Sa -inen; Pe angerjus; Pe Sa Kk ankerus; Lo–Ek angerva, Sa -heinä, -inen, Pe -nkukka; R–K M anger|vaks, -vaaks; R ängermaks; Hä–Ek angervo, Kp -inen, Pe -npää; Hä Kk angerma, Kk -s, Hä -inen, -nheinä, Pe anger|mo; Sa Kk angers|heinä, Kk -ma; li āngyrst|ym-, -yb-āina; Lo Hä angelma, ankelia (~ ankan|lehti, -ruoho); Hä ank|rihma, Ep -risma, Sa -roismu, Sa -rais|ka, Hä Sa -ma, Hä -mo, Sa ampraiska
Balttilaislainaetymologia
< kksm *ankër-
← baP *angVr- < kba *wingVr- ~ *wengVr- ~ *wangVr- > lt vingiórýkštė, murt. vingìr|as, -is, vingiorýkštis ~ vingiar|ýkščia ~ -ýkštė ~ -ýkštis ~ -iū́kštis ~ -ū́kštis ~ vingir|ýkščia ~ -ýkštė ~ -ýkštis ~ vinger|ýčia ~ -ýkščia ~ -ýkštė ~ -ýkštis ~ -iū́kštis ~ vingarū́kštis ~ vingurýkštis ~ vingr|ýkštė ~ -ýkštis ~ vengiorykštis ~ vengiar|ýkštė ~ -ýkštis ~ venger|ýkščia ~ -ýkštė ~ -ýkštis ~ vengar|ýkštis ~ -ū̃gštis ~ vengr|ýkštė ~ -ýkštis ~ -ū́kštis ~ vangiorýkštis ~ vangiarýkštė ~ vangar|ýkštė ~ -ýkštis ~ vangurū́kščia 1 mesiangervo, Filipendula ulmaria; sikoangervo, F. vulgaris; 2 isokonnantatar, Bistorta officinalis; 3 sateenkaari; lv vīgriêze ~ vīgrieze ~ vĩgriezne ~ vīgriesis ~ vĩgriêznis ~ vìgriests ~ vìgrêsts mesiangervo; isokonnantatar; suopursu, Ledum palustre
(Gliwa 2009) ⇐ lt vingrùs, -ì ~ vìngrus, -i 1 kiemurteleva, mutkitteleva; 2 erikoinen, epätavallinen, harvinainen, hieno; 3 taipuisa, notkea; joustava; 4 neuvokas, taitava; nokkela, viekas; nopea, ketterä; 5 viisas, terävänäköinen; terävä, tarkkanäköinen; (kuur →) lv viñgrs 1 joustava; tyköistuva; 2; pirteä, reipas, näppärä; pr akk. wīngriskan juoni, ansa
⇐ ie *ueng- (LIV 682) > lt véng|ti, -ia, -ė 1 pysytellä etäällä, välttää, vältellä, kartella; 2 pitää kunnioittava etäisyys; 3 välttää (jtk sopimatonta), pidättäytyä (jstak sopimattomasta); 4 yrittää olla tekemättä jtk; 5 vältellä, pakoilla, väistää (velvollisuutta); mysa winken räpäyttää, iskeä silmää
Liukkonen 1999: 21 esittää lähtömuotoa ba *vangar-vā, jonka ba suffiksi esiintyy kasvinnimissä lt viksvà ’sara’ ja garšvà ’vuohenputki’. Ba -ar- edustuisi ims -er-nä kuten lainoissa *meri ja *vaivëro, ja v- olisi lainasta kadonnut dissimilaation kautta. Nikkilä 2001a: 400 ei pidä dissimilaatioselitystä perusteltuna, ja Nilsson 2001: 187 tuomitsee koko lähtömuodon hypoteettisena.
Gliwa 2009: 177, 184–5 puolustaa lainaetymologiaa Hänen mukaansa lähtömuodoksi kävisi myös *vanger-vā t. *vangir-vā, ja johtimen -v-n voi selittää -u-kantaisesta muodosta *vanger-u- (lt vangurūkščia), vrt. lt *ling-u- : lengvas ’helppo’. Holopainen, Kuokkala & Junttila 2017: 129 kannattavat etymologiaa, jossa ba *-ā edustuu sm -o:na kuten kolmitavuisissa lainoissa *ativo, *lapido ja *nukëro.
Muu selitys
Junttila 2021 julkaisee Nikkilän käsikirjoituksessa harkitseman yhteyden ksk sanaan *anga ’tuoksu’ ja ehdottaa sen pohjalta ksk lähtömuotoa *angan-wahstuR t. mru asua *angan-vaxter ’tuoksukasvi’, vrt. msk angi ’tuoksu, haju’ ja msk vǫxtr ’kasvu’, mru vaxter ~ växter ’kasvu; kasvi’ ym. Merkitysparalleeleja ovat ru murt. luktört ja sm murt. hajuheinä mm. ’mesiangervo’.
Päätelmät
Ba selityksen ainoana ongelmana on ims a-, sillä baI sanueessa laajin levikki on vi-alkuisuudella. Jo alku-v:n kato dissimilaation kautta on vailla perusteita ja selitystä vielä heikentää, ettei vartalon -v- esiinny kaikissa ims vastineissa: se voi siis selittyä myös osana myöhempää ims johdinta.
Lukuisat ims murrevastineet ovat ajautuneet osaksi *ankër(i)jas-sanuetta. Ei siis liene mahdotonta, että jo baP ’angervo’ on muokkautunut a-alkuiseksi ’ankeriasta’ merkinneen s:n t. sen kantasanana olleen ’kyyn’ nimityksen vaikutuksesta.
Oletettu sk lähtömuoto on yhdyssanana todentamatta, mutta sen kumpikin puoli kuuluu kielen keskeiseen sanastoon ja sen semanttinen motivaatio on ongelmaton.
Mieluummin ← sk kuin ← ba.