Etymologiadata:imsm:ativo/KBL
*ATIVO > sm ka ativo, ve adiv s.
A nainut tytär kylässä vanhempiensa luona; B kyläjuhlan päiviksi kutsuttu nuori vieras talossa; C (sukulais)vieras yleisemmin; sukulaistalo; D (miehen) kihlattu, morsian
| c | aC | ac | BC | BC | BC | B | Cd | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
⇒ Kk–Ek ativoida, (Pe) Sa atimoida vierailla (sukulaisissa) ~ Kp atia käydä sukulaisissa (? ⇒ Hä Sa atimet, Sa atine tähteet, eine, muru); Kp–Sa atima, Pe Sa atimo sukulaisvieras, -vieraat t. -vierailu; tarjottu ruoka, tähteet
Balttilaislainaetymologia
< kksm *atejvo
← baP *ateivā < kba *at-eivah > lt atéiva, ateĩvis tulokas, vieras, muukalainen
⇐ lt at|eiti 1, 3–7 tulla; 2 saapua; 4 (aika) koittaa; 8–9 refl. maksaa; lv at|iet 1 palata; 2 lähteä, poistua; 3 käydä tarpeillaan; 4 refl. toipua; mksl от|ити: -идєтъ, ven ото|йти: -йдëт ym. sl lähteä pois
Kalima 1939–40a ehdottaa ba etymologiaa selittäen -ti-yhtymän syntyneen < -tej- ← ba -tei-, jolloin lainautuminen voi edeltää ksm ti > si -muutosta (toisin Heikkilä 2014: 88). Koivulehto 1972: 628 rekonstruoi vastaavan kehityksen myös s:n *tiine ensi tavuun. S:n tulee olettaa lainautuneen prefikseineen, mistä Liukkonen 1999: 27 osoittaa rinnakkaistapauksena s:n *sarana. Holopainen & Kuokkala & Junttila 2017: 129 pitävät kolmannen tavun vokaaliedustusta odotuksenmukaisena.
Muut selitykset
Mikkola 1901 ehdottaa sl lähtömuotoa, joka on säilynyt kesl sanassa odíva ’lapsuudenkodistaan pois avioitunut tytär’, mutta luopuu etymologiastansa 1934, kun lähtömuoto yhdistetään v:iin hòditi ’käydä, kulkea’. Tilalle Mikkola ehdottaa johdosta s:sta ati ’appi’, jonka vanhat sanakirjat SSA:n mukaan tuntevat savolaismurteista ja Pohjanmaalta. SMS tuntee s:n ati Tytärsaaresta.
Päätelmät
Laajalevikkisin merkitys C on tuskin vanhin, sillä alueen vastakkaisista päistä tavatut A ja D liittyvät läheisesti toisiinsa, ja BC selittyvät < A. Todennäköinen lähtömerkitys on ’avioituva t. avioitunut tytär’.
Esitetty balttilainen lainaoriginaali on muodon ja merkityksen kannalta mahdollinen, mutta levikki ei sitä tue. Todennäköisempi lähtömuoto on sen venäjän vastineen ото|йти imperfektiivisen aspektiparin от|ходить menneen ajan aktiivin partisiipin feminiinimuoto отходи́вшая ’pois lähtenyt’. Vieras -tχ-yhtymä on lainautunut -t-nä ja oletettava kohdemuoto *atativa vielä haplologisesti lyhennyt; vrt. sm atvata ’ahnehtia, koota, anastaa’, atvailla ’ahnehtia, koota; udella’; ka atvata ’ahnehtia, haalia itselleen, anastaa vähiin’ ← ven от|хватать ’siepata; haalia, hamuta’ (Ruoppila 1986).
Variantit atima ja atimo vaikuttavat johdoksilta suppealevikkisestä (vain Utajärvi) verbistä atia, joka puolestaan on joko johdos ⇐ ati tai takaperojohdos ⇐ ativo. Ve -v estää kuitenkin palauttamasta kaikkia -v-llisiä muotoja partisiippiin *atipa.
Ei ← ba, vaan ← sl t. osin ⇐ v. ati-.