Etymologiadata:imsm:ammëh

*ammëh

Vastineet:

• Suomi: amme
• Karjala: ammeh
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: anum←
• Eteläviro: annoḿ←
• Liivi:

mksm. *ammëh < kksm. *ammëš < vksm. *amma-š (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

amme (Schr 1637; laajalti Pohjanm, tietoja myös muualta, niukasti itämurt.), rinn. paik. (harv.) ammi (: ammen), ammio (Lönnr 1874), ame, amelo ’tiinu, sammio; (murt. harv.) ammennusastia / Wanne, Bottich; Schöpfkelle’, ammen (: ammenen, Renv 1823; etup. itämurt.) ’veden ammennusastia; kaivoämpäri’
~ ink ammi (g. ammen t. -in) ’puinen, iso vesiastia’ | kaP ammeh (etup. kansanr.) ’amme’ | ? vi murt. a(n)num, -om (metat. < *am(m)un, -on) ’astia, saavi, tynnyri’. — Sm > lpN ammaš ’suuri tiinu, amme’.

Tähän ilm. liittyvät s.v. ammentaa mainitut sanat.

Lähdekirjallisuus:

• Eurén 1860 SRS 28 (ammen, -en ~ ammentaa)
• Ahlqvist 1871 KO 125 (amme ~ ammentaa)
• Lagercrantz 1939 LpWsch 33 (sm > lp)
• SKES 1955 17 (+ vi, jos metat.)
• EEW 1982–83 83
• UEW 1988 7–8

[amme Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:amme

Keskustelu

Siirretty keskustelua sivulle Etymologiadata talk:imsm:ammu→.

Suomen ja karjalan johdos *ammeh ei levikkinsä puolesta vaikuta kantasuomalaiselta. Perusteltu ei myöskään ole lähtömuoto *amma-š, koska tunnettu johdin on *-Eš ja lähtövartalo saattoi hyvin olla kantasuomen *ammu-.

Rinnakkaisjohdoksena suomen itämurteissa on ammen 'varrellinen sanko t. kiulu, jolla ammennetaan vettä kaivosta; kaivonvintin osa: kaivoämpäri'. Jos viron anum ja eteläviron annoḿ ovat syntyneet metateesin kautta, kuten SSA (alun perin SKES) ehdottaa, niin lähtömuodoksi pitäisi olettaa *ammon tai *ammun, joka tulee äänteellisesti lähelle tätä suomen sanaa. Mutta mikä tämmöinen *n-johdin oikein olisi? Yhtään vastaavaa johdosta EMS ei tunne. Kenties tässä on ajateltu ammen-sanan vastinetta, johon olisi tarttunut ammutama-verbistä vartalon -u-.

Minusta on kuitenkin luontevampaa – varsinkin merkityksen kannalta – ajatella, että anum olisi *-imE- < *-imA-tekimennimijohdos. Mikään *-imE- < *-imA-johdos ei kuitenkaan edustu virossa tai etelävirossa in- tai un- ~ on-päätteisenä. (Suomen auma-sanaa vastaa virossa aun: auna, mutta tämä on varmaankin selitettävissä jotenkin muuten.)

Jos kantasuomessa on ollut tekimennimi *ammu-ima ⇐ *ammu- (tai *ammo-ima ⇐ *amma-), olettaisi siitä virossa asua **ammum, vrt. vi tanum, uk tannoḿ 'tanhua' < *tanhu-ima, ellei tämä ole < *tanhu(da)-ma. Vartalotyyppi on harvinainen: ainuttakaan paralleelia EMS (a–puisklema) ei tunne. Ei tässä silti tarvittaisi metateesiä, vaan dissimilaatio *ammum > *annum (ja lyheneminen > *anum) riittäisi. Lähtömuoto *ammum ei kuitenkaan olisi jatkanut kantasuomen nominatiivia suoraan, vaan olisi (useimpien tekimennimien nominatiivien tapaan, poikkeuksena tunnen vain sanan võti 'avain') analogisesti palautettu taivutusvartalosta ja aiempi taivutus olisi ollut *ammu: ammuma-.

Viron ja eteläviron tekimennimet kyllä yleensä ovat E-vartaloisia kuten viron võti: võtme, võron võtõ: võt́mõ, viron lõim: lõime, seton katim: kat́mõ, mutta ainakin eteläviron johdoksella kussõḿ ~ kussiḿ 'virtsarakko; sukuelin' on genetiivissä variantti kusõma ~ kusima ja johdoksella pidim 'pii, pidin' variantti pidimä.

Joka tapauksessa lyhyt sanansisäinen konsonantti on sanassa anum ongelmallinen selittää.

Seiskarista tunnettu (olut)ammi lienee ← kas. am(e) 'veini, harvem õlle mõõt', kuten viron aam: aami 'suur vaat; endisaegne vedelikumõõt'. --Sjunttila (keskustelu) 14. tammikuuta 2023 kello 21.55 (EET)