Etymologiadata talk:imsm:ammëh

Siirretty keskustelua sivulle Etymologiadata talk:imsm:ammu→.

Suomen ja karjalan johdos *ammeh ei levikkinsä puolesta vaikuta kantasuomalaiselta. Perusteltu ei myöskään ole lähtömuoto *amma-š, koska tunnettu johdin on *-Eš ja lähtövartalo saattoi hyvin olla kantasuomen *ammu-.

Rinnakkaisjohdoksena suomen itämurteissa on ammen 'varrellinen sanko t. kiulu, jolla ammennetaan vettä kaivosta; kaivonvintin osa: kaivoämpäri'. Jos viron anum ja eteläviron annoḿ ovat syntyneet metateesin kautta, kuten SSA (alun perin SKES) ehdottaa, niin lähtömuodoksi pitäisi olettaa *ammon tai *ammun, joka tulee äänteellisesti lähelle tätä suomen sanaa. Mutta mikä tämmöinen *n-johdin oikein olisi? Yhtään vastaavaa johdosta EMS ei tunne. Kenties tässä on ajateltu ammen-sanan vastinetta, johon olisi tarttunut ammutama-verbistä vartalon -u-.

Minusta on kuitenkin luontevampaa – varsinkin merkityksen kannalta – ajatella, että anum olisi *-imE- < *-imA-tekimennimijohdos. Mikään *-imE- < *-imA-johdos ei kuitenkaan edustu virossa tai etelävirossa in- tai un- ~ on-päätteisenä. (Suomen auma-sanaa vastaa virossa aun: auna, mutta tämä on varmaankin selitettävissä jotenkin muuten.)

Jos kantasuomessa on ollut tekimennimi *ammu-ima ⇐ *ammu- (tai *ammo-ima ⇐ *amma-), olettaisi siitä virossa asua **ammum, vrt. vi tanum, uk tannoḿ 'tanhua' < *tanhu-ima, ellei tämä ole < *tanhu(da)-ma. Vartalotyyppi on harvinainen: ainuttakaan paralleelia EMS (a–puisklema) ei tunne. Ei tässä silti tarvittaisi metateesiä, vaan dissimilaatio *ammum > *annum (ja lyheneminen > *anum) riittäisi. Lähtömuoto *ammum ei kuitenkaan olisi jatkanut kantasuomen nominatiivia suoraan, vaan olisi (useimpien tekimennimien nominatiivien tapaan, poikkeuksena tunnen vain sanan võti 'avain') analogisesti palautettu taivutusvartalosta ja aiempi taivutus olisi ollut *ammu: ammuma-.

Viron ja eteläviron tekimennimet kyllä yleensä ovat E-vartaloisia kuten viron võti: võtme, võron võtõ: võt́mõ, viron lõim: lõime, seton katim: kat́mõ, mutta ainakin eteläviron johdoksella kussõḿ ~ kussiḿ 'virtsarakko; sukuelin' on genetiivissä variantti kusõma ~ kusima ja johdoksella pidim 'pii, pidin' variantti pidimä.

Joka tapauksessa lyhyt sanansisäinen konsonantti on sanassa anum ongelmallinen selittää.

Seiskarista tunnettu (olut)ammi lienee ← kas. am(e) 'veini, harvem õlle mõõt', kuten viron aam: aami 'suur vaat; endisaegne vedelikumõõt'. --Sjunttila (keskustelu) 14. tammikuuta 2023 kello 21.55 (EET)