sitoa

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *sito-

suomen sitoa
karjalan situo
vepsän sidoda
vatjan sitoa
viron siduma
eteläviron ?
liivin si’ddõ

Levikki ja merkitykset

Verbin perusmerkitys 'sitoa (kiinnittää, kytkeä, yhdistää nuoralla; panna siteisiin tms.)' tavataan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Vatjan vastineella on myös merkitys 'kutoa'.

Alkuperä

Sitoa on perintösana, joka nykytiedon valossa palautuu länsiuralilaisen kantakielen verbivartaloon *sita-. Sanan vastineita ovat ersän содомс ja mokšan sodəms 'sitoa, kahlita'.

Länsiuralin *sita- on mahdollisesti lainaa jostakin indoeurooppalaisesta kielimuodosta: kantaindoeurooppaan rekonstruoidaan verbijuuri *sHei- 'sitoa', jonka jatkajia ovat mm. heetin išḫijazzi ja muinaisindoarjan eli sanskritin sinā́ti 'sitoo'. Lainaselitys kuitenkin edellyttää, että länsiuralin *-ta- on alkujaan johdinpääte.