mato

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *mato

suomen mato
karjalan mato
vepsän mado
vatjan mato
viron madu
eteläviron mado
liivin '

Levikki ja merkitykset

Merkitys 'mato' tai 'toukka' löytyy kautta koko itämerensuomen. Sekä karjalassa ja vepsässä että kaikissa Suomenlahden eteläpuolisissa murteissa sanalla on lisäksi merkitys 'käärme'.

Alkuperä

Kantasuomen sanalla on vastine saamessa, esimerkiksi pohjoissaamen muohcu 'koi'. Sana palautuu (johdoksena) kantasaamen asuun *muoce̮, ja sillä on edustus useimmissa saamelaiskielissä (etelä-, piitimen- ja turjansaamea lukuunottamatta). Itämerensuomalais-saamelainen sana on ikivanha laina kantairanin sanasta *matsa-, jonka johdosta *mātsiyakas edustaa muun muassa paštun kielen māšay 'hyttynen'. Merkityseroista huolimatta etymologia on uskottava: itämerensuomalaisten ja saamelaiskielten sanat ovat äänteellisesti säännöllisiä vastineita, ja iranilainen lainaetymologia on äänteellisesti moitteeton. Itämerensuomalaisten kielten ja saamelaiskielten merkitykset voidaan johtaa jonkinlaisen 'hyönteisen' merkityksestä, vaikka tarkka kehitys ei olekaan aivan selvä.

Matoa on myös pidetty vanhana lainana germaanisten kielten sanasta, jota edustavat muun muassa gootin maþa ja muinaisyläsaksan mado ’toukka, mato’. Kun germaanin sanalla ei kuitenkaan ole vastineita muualla indoeurooppalaisesa kielikunnassa, näyttää luultavammalta, että se on päinvastoin lainattu kantagermaaniin kantasuomesta.