EVE:mato

From Sanat

mato

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *mato

  • suomen mato
  • karjalan mato
  • vepsän mado
  • vatjan mato
  • viron madu
  • eteläviron mado
  • liivin '

Levikki ja merkitykset

suomi · karjala · vatja · viro

Merkitys 'mato' tai 'toukka' sanalla on lähes koko itämerensuomessa lukuunottamatta osaa viron ja eteläviron murteista. Niin karjalassa ja vepsässä kuin kaikissa Suomenlahden eteläpuolisissa murteissakin madon vastineilla on tämän rinnalla tai sijalla merkitys 'käärme'.

Alkuperä

Kantasuomen sanalla on mahdollinen vastine saamessa, esimerkiksi pohjoissaamen muohcu 'koi'. Tämä on johdos kantasaamen asusta *muoce̮, jolla on edustus useimmissa saamelaiskielissä (etelä-, piitimen- ja turjansaamea lukuunottamatta). Saamen sana on ikivanha laina kantairanin sanasta *matsa-, jonka johdosta *mātsiyakas edustaa muun muassa paštun kielen māšay 'hyttynen'. Itämerensuomalaisten ja saamelaiskielten sanat voi selittää äänteellisesti säännöllisinä vastineina, ja iranilainen lainaetymologiakin on äänteellisesti moitteeton.

Itämerensuomalaisten kielten ja saamelaiskielten merkitykset voi periaatteessa johtaa 'hyönteisestä', mutta merkityksenkehitysten motivaatio ei ole selvillä. Siksi on mahdollista, että itämerensuomen mato ei liitykään saamen sanaan, vaan selittyy johdoksena aiemmasta adjektiivista *mata 'matala', jonka muita johdoksia ovat matala ja verbi mataa. Matohan on luonteenomaisesti matalalla liikkuva, matava eli ryömivä eläin, ja sama pätee niin toukkaan kuin käärmeeseenkin.

Matoa on myös pidetty vanhana lainana germaanisten kielten sanasta, jota edustavat muun muassa gootin maþa ja muinaisyläsaksan mado ’toukka, mato’. Kun germaanin sanalla ei kuitenkaan ole vastineita muualla indoeurooppalaisesa kielikunnassa, näyttää luultavammalta, että se päinvastoin on lainattu kantagermaaniin kantasuomesta.