käly

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *kälü

suomen käly
karjalan käly
vepsän kälü
vatjan tšälü
viron käli
eteläviron kälü
liivin kälū

Levikki ja merkitykset

Käly on yleisitämerensuomalainen sana, joka merkitsee sukuun naitua omaan sukupolveen kuuluvaa henkilöä, lähinnä naista. Useimmissa itämerensuomalaisista murteista sanakirjoihin kerätyissä lause-esimerkeissä kälyjä ovat veljesten vaimot toisilleen (käly = 'aviomiehen veljen vaimo'). Tällöin kontekstina on suurperhe, johon kuuluu veljeksiä vaimoineen sisarten avioiduttua pois perheestä. Suurimmasta osasta itämerensuomea on kuitenkin kerätty myös esimerkkejä, joissa käly esiintyy merkityksissä 'veljen vaimo' ja 'puolison sisar'.

Suomen itähämäläisissä ja itämurteissa sekä viron ja eteläviron murteissa käly voi olla miespuolinenkin sukuun avioliitossa liittynyt, siis joko puolison veli, sisaren mies tai puolison sisaren mies.

Alkuperä

Kantasuomen sana palautuu säännöllisesti kantauralin muotoon *kälǝw. Etäsukukielisiä vastineita ovat pohjoissaamen gálojeatni 'käly (miehen veljen tai serkun vaimo)' (yhdyssana, jonka alkuosa gáloj on suomen sanan vastine; vastineet myös useimmissa muissa saamen kielissä), mokšamordvan ḱel 'käly' (sekä luultavasti ersän киял, joka on kuitenkin epäsäännöllinen), komin кев 'miehen veljen vaimo', udmurtin кали 'miniä', pohjoishantin kili, etelähantin kitə 'vaimon sisaren mies', itähantin kiʌi vaimon sisar; vaimon sisaren mies' sekä samojedikielten sanue, johon kuuluu mm. tundranenetsin сел 'vaimon sisaren mies; miehen veljen vaimo'. Pohjoismansin sana kil 'vaimon sisar' on luultavasti lainaa hantista.

Tytärkielten sanojen merkitysten moninaisuuden takia kantauralin sanan tarkkaa merkitystä on vaikea saada rekonstruoitua. Näin on useiden muidenkin uralilaisten sukulaistermien laita.