kuhista

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

suomen kuhista
karjalan kuhissa
vepsän '
vatjan '
viron kuhama
eteläviron '
liivin '

Levikki ja merkitykset

Kuhista-verbi kuvaa suomessa ja karjalassa monenlaisia vaimeita ääniä, joita kuuluu esimerkiksi nesteen käymisestä, keitoksen kiehumisesta tai paistinrasvan kuumenemisesta. Lähinnä suomen länsimurteissa kuhiseminen on myös kuiskimista, supattamista. Virossa kuhada merkitsee samaa kuin kohada, sellaisia ääniä, joita suomessa kuvaillaan kohisemiseksi tai humisemiseksi.

Verbillä on toinenkin yleinen merkitys, joka ei liity kuuloaistimuksiin ainakaan yhtä suoraan: kuhista merkitsee lukemattomien yksilöitten yhtäaikaista mutta eritahtista liikettä. Kuhisijat ovat tyypillisesti pieniä eläimiä kuten kaloja tai hyönteisiä, mutta isossa joukossa voivat ihmisetkin kuhista sekä suomessa että karjalassa. Virossa verbiä kohada (ja kuhada?) käytetään kasveista puhuttaessa merkityksessä 'rehottaa': sanassa kuuluu sama suhtautuminen suureen hallitsemattomaan joukkoon kuin suomen ja karjalan verbeissäkin.

Alkuperä

Kuhista kuuluu itämerensuomen ekspressiivisiin *isE ~ *AidA-verbeihin. Tämä tarkoittaa, että verbillä on kaksi samaa merkitsevää varianttia, kuhista: prees. yks. 3. kuhisee ja kuhata: prees. yks. 3. kuhajaa. Murteesta riippuu, kumpi muoto on tavallisempi.

Ainakin liikeverbinä kuhista on voitu saada kantasuomeen muinaisbalttilaisesta kielestä. Venäjän кише́ть (preesens кишит) ja ukrainan кишíти 'kuhista, kihistä, olla täynnä' merkitsevät samaa kuin suomen ja karjalan verbit, mutta tämän sanan on täytynyt lainautua ennen kuin kantabaltoslaavin ū muuttui kantaslaavin taka-i:ksi ja keskikantasuomen š myöhäiskantasuomen h:ksi. Siksi lainan on oltava jo balttilainen eikä vasta slaavilainen. Itäbalttilaisissa kielissä (jotka myös ovat kantabaltoslaavin jatkajia) lainan lähtömuodon vastineita ovat liettuan kušėti (preesens kuša) ja lätin kustêt (preesens kust) 'liikkua'.