kave

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *kabëh

suomen kave
karjalan kaveh
vepsän '
vatjan '
viron '
eteläviron kabõhinõ⇐
liivin '

Levikki ja merkitykset

Kave on sieltä täältä suomen murteista ja Vienan karjalasta korjattu sana. Etelä-Pohjanmaalla ja Vienassa kapeiksi on haukuttu aidan yli karkailevia lampaita. Kave esiintyy myös monenlaisissa ilmaisuissa, runoissa ja loitsuissa jonkin eläimen tai olennon, usein vilkkaan tai paljon syövän merkityksessä. Joissakin yhteyksissä kave on täsmennetty joksikin mytologiseksi olennoksi, kuten järvessä asustavaksi haltiaksi. Eteläviron kabõnõ, kabõhõnõ puolestaan viittaa naiseen, mutta senkään merkitys ei ole tarkka: osassa murteita se on 'vaimo, nainut nainen', toisissa päinvastoin 'vanhapiika'. Samaa juurta lienee myös suomalaisten ja karjalaisten kansanrunojen kapo 'tyttö'.

Alkuperä

Kantasuomen sanan äänteellisesti tarkka vastine on luulajansaamen guobas 'noita'.

Itämerensuomen ja saamen sanat voivat olla rinnakkaisia lainoja muinaisgermaanista. On nimittäin ajateltu, että niitten alkuperäinen merkitys olisi 'luotu olento, luontokappale'. Tällöin lainanlähteeksi sopii kantagermaanin *skapiz, johdos 'luomista' merkinneestä *skapan-verbistä, jota ruotsissa vastaa skapa 'luoda' ja saksassa schaffen 'hankkia'. Tämän *skapiz-sanan jatkajia ovat muun muassa muinaisyläsaksan skaf 'laatu' ja muinaisskandinaavin johdin -skapr, josta tulee nykyruotsin -skap. Rinnakkainen johdos samasta verbistä lienee myös saksan Schaf 'lammas'.