elää

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *elä-

suomen elää
karjalan eleä
vepsän eläda
vatjan elää
viron elama
eteläviron elämä
liivin je’llõ

Levikki ja merkitykset

suomi · karjala · vatja · viro ja eteläviro · liivi

Elää-verbin perusmerkitys koko itämerensuomessa on 'olla elossa, pysyä elossa'. Tällä hyvin yleisellä verbillä on myös paljon muuta käyttöä.

Kaikkialla se merkitsee 'tulla toimeen, hankkia elatuksensa', johon siellä täällä liittyy myös 'voida, jaksaa'. Useimmissa itämerensuomen murteissa elää on myös 'liikkua, liikehtiä, kuhista (vilkkaasti, eloisasti)' tai 'elämöidä, telmiä', suomessa yleisesti myös 'käyttäytyä, toimia'. Suurimmassa osassa itämerensuomea, suomessa kuitenkin vain harvoin kaakkoismurteiden ulkopuolella, eläminen on myös jossain asumista ja jonkin tilan viljelemistä, vepsässä ja vatjassa myös yleisemmin jossain olemista, sijaitsemista.

Vepsän verbi merkitsee myös 'riittää'.

Suomen lounais- ja hämäläismurteissa elää on kaiken lisäksi modaalinen verbi monenlaisissa merkityksissä 'sietää, kärsiä', 'pystyä, voida, saattaa' ja 'tarjeta'.

Alkuperä

Elää on uralilainen perintösana ja palautuu kantauralin asuun *elä-. Sen vastineet ovat säilyneet useimmissa uralilaisissa kielissä: pohjoissaamen eallit 'elää; elää, olla taivuttelulle alttiina (esim. rauta reen jalaksessa); jaksaa, pärjätä (nälättä), voida; käydä jssak' (vastineet kaikissa saamen kielissä), niittymarin илаш, vuorimarin ӹлӓш 'elää; asua', komin овны 'elää', udmurtin улыны 'elää; asua', unkarin él 'elää', pohjoismansin jal- 'mennä, kulkea, vaeltaa' (vastineet kaikissa mansin kielissä), itähantin jĕl- 'mennä; käydä' ja tundranenetsin илесь 'elää; asua' (vastineet myös muissa samojedikielissä).

Saamen, mansin ja hantin pohjalta voi kantauralin *elä-verbin merkityksiksi rekonstruoida sekä 'elää' että 'käydä jossakin', kenties myös 'liikkua', johon itämerensuomen murteissa yleiset merkitykset viittaavat.