Nikkilän lainasanat/väipähdös

väipähdös

väipähdös 'vilaus; mieleenjohtuma'

< ru. svepa, murt. Sm. myös sväipa 'lakaista; heittää; heilauttaa; hiipiä pois'; vrt. myös ru. murt. svepan 'hetki'

		Toimittajan huomiot
Äänneasut	väipähdös, väipähdys, väipährös, väipählös, väipährys, väipähys	Vartalo väip- on odotuksenmukainen, jos lähtömuodoksi olettaa Pohjanmaan ruotsalaismurteiden mukaista äänneasua sväipa. Tähän on liitetty suomessa momentatiivinen johdin -AhtA- sekä nominijohdin -ös, joka Etelä-Pohjanmaan murteissa vastaa yleiskielen johdinta -ys.
Merkitys	vilaus; mieleenjohtuma	Nikkilä mainitsee merkitykseksi ainoastaan Virtarannan teoksesta (Virtaranta 1957: 516) löytämänsä merkityksen 'mieleenjohtuma'. Virtarannalta tiedon alkuperä jää mainitussa kohdassa merkitsemättä. Huomattavasti laajemmalla levikillä löytyy murrearkiston tiedoista sen sijaan merkitys 'vilaus', joka esiintyy useimmin kollokaatiossa nähdä väipähdökseltä. Tällä on etymologian kannalta sikäli merkitystä, että Vendell (1907: 977) mainitsee hakusanan svepa kohdalla myös muinaisnorjan verbin suipa merkityksenä mm. 'kiirehtiä'. Myös odotuksenmukainen verbi väipähtää 'vilahtaa' esiintyy suunnilleen samoilla alueilla kuin väipähdös, väipähdys.
Murrelevikki	PohE, paikoin HämP sekä tietoja liepeiltä	Levikkialue rajoittuu välittömästi Pohjanmaan ruotsalaismurteiden alueeseen. Kun äänneasu samalla edellyttää lainautumista nimenomaan näistä murteista, äänne- ja levikkikriteerit täydentävät toisiaan
Nikkilän arvio	-	Vakuuttava etymologia.

Etusivulle