Nikkilän lainasanat

Osmo Nikkilä ja suomen kielen ruotsalaisperäiset lainasanat

Germaanis-suomalaisten kielikontaktien tutkija Osmo Nikkilä (1933–2002) keräsi elinaikanaan suuren määrän materiaalia noin 2000:sta ruotsalaisperäiseksi arvioimastaan suomen kielen lainasanasta, joita ei toistaiseksi ollut käsitelty etymologisissa julkaisuissa. Nikkilä kirjoitti tekemiään huomioita jokaisesta sanasta paperilehdelle aikoen lopulta julkaista kommentoidun suomen ruotsalaisten lainojen sanakirjan. Nikkilä ehti siirtää muistiinpanonsa sähköiseen muotoon aakkosväliltä a – prutikka ja jätti materiaalit ennen kuolemaansa professori Kaisa Häkkiselle. Jotta sanakirja voidaan julkaista, tarvitaan fennistisen osaamisen lisäksi myös ruotsin ja alasaksan kielten tuntemusta, minkä takia professori Häkkinen pyysi minua tähän haasteelliseen työhön. Kiitokseni kuuluu ennen kaikkea Suomen Kulttuurirahastolle, jonka apurahan turvin olen päässyt niin pitkälle, että Nikkilän etymologiat voidaan nyt vihdoin julkaista, sekä Kielipankille, joka tarjoaa tämän ajan henkeen sopivan ja helppokäyttöisen julkaisualustan.

Suomen lainasanatutkimus on perinteisesti keskittynyt esihistoriallisiin kielikontakteihin. Sen sijaan historiallisen aikakauden lainasanojen mahdollinen merkitys on jäänyt vähemmälle huomiolle. Vaikka useat tutkijat ovat pitkään toivoneet keskiajan suomen kielen yleisesitystä, sellaista ei ole toistaiseksi tietääkseni ryhdytty toteuttamaan.

Ruotsin vaikutusta suomen kieleen on toistaiseksi huomioitu verrattain vähän, koska se vaikuttaa ilmeiseltä jo ensi silmäyksellä. Lainasanat on silti luokiteltava eri kerrostumiin samalla tavalla kuin vanhemmat germaaniset lainat, joiden avulla hiljattain on onnistuttu ajoittamaan germaanisia, suomalaisia ja saamelaisia äänteenmuutoksia sekä suhteessa toisiinsa että absoluuttisesti. Ruotsin tapauksessa on erotettava toisistaan muinais- ja nykyruotsin vaikutukset sekä kirjakieli ja niin Suomessa kuin Ruotsissa puhutut murteet. Kaikki mainitut kielimuodot ovat tarjonneet erilaisia malleja sanojen lainautumiselle suomeen. Suomessakin vaikutusta on sillä, lainattiinko yleiskieleen vai murteeseen, kirjoitettuun vai puhuttuun kieleen. Varsinkin silloin kun käsitellään kysymystä, onko laina saatu kirjallisessa vai suullisessa kontekstissa, tutkimusmetodien täytyy poiketa niistä menetelmistä, joita käytetään esihistoriallisten kielikontaktien selvittelyssä.

Vaikka itämerensuomalaisten kielten esihistoria tunnetaan etenkin lainasanatutkimuksen ansiosta hyvin ja toisaalta kirjasuomen kehitys 1500-luvulta alkaen on erinomaisesti dokumentoitu, vain vähän huomiota on kiinnitetty niihin prosesseihin, jotka johtivat suomen muodostumiseen yhdeksi kokonaisuudeksi myöhäiskantasuomen hajottua ja Suomen kansan syntyyn sellaisena kuin se nykyään määritellään. Kielimuodot suomen lounaismurteista vepsään saakka muodostivat alun perin murrejatkumon pikemminkin kuin toisistaan erotettavia kieliä. Tuolloin tapahtuneita muutoksia ei tunneta vielä tarpeeksi. Siksi on helppo ajatella, että ne tekijät, jotka yhdistivät läntisen ja itäisen suomen toisaalta ja erottivat suomen toisaalta itänaapureistaan, olisivat olleet Ruotsin vaikutus lännessä ja Venäjän vaikutus idässä. Tekikö siis ruotsi suomesta suomen?

Suomen poliittinen historia on ainakin osittain dokumentoitu 1100-luvulta saakka. Silti vain harvat asiakirjat valaisevat menneiden vuosisatojen arkipäivää Suomessa. Jälkiä löytyy kuitenkin paikallismurteista. Ruotsalaisia lainasanoja on luonnollisesti eniten niissä suomen murteissa, joita puhutaan lähellä ruotsinkielisiä alueita. Silti odottamattomat levikit saattavat paljastaa toistaiseksi tuntemattomia vuorovaikutuksen suuntia ja kulkuväyliä. Nikkilän ehdottamat 2000 uutta etymologiaa antavatkin syytä olettaa, että ruotsin ja suomen vuorovaikutus olisi monin paikoin ollut huomattavasti intensiivisempää ja monipuolisempaa kuin nykyään tiedetään.

Tässä esille tuotava aineisto karttuu vähitellen sitä mukaa, kuin saan arvioni Nikkilän ehdotuksista valmiiksi. Mikäli sanojen lähdetietoja ei ilmoiteta erikseen, suomen murteiden osalta lähteenä on SMS (aakkosväliltä a–lofka) tai Kotimaisten kielten keskuksen murrearkiston sanaliput, suomenruotsin murteiden osalta OFSF.

Greifswald, maaliskuussa 2019

Mikko Bentlin

Sanaluettelo

Klikkaa sanan alkukirjainta selataksesi etymologioita.

A F H I J K L M R S U V

Kirjallisuusviitteet

GOB = Gotländsk ordbok. På grundval av C. och P. A. Säves samlingar redigerad av G. Danell, A. Schagerström och Herbert Gustavson. 1–2. – Skrifter utgivna genom Landsmålsarkivet i Uppsala A:2. Uppsala 1936–1945. [Näköispainos Visby 1991: Ödins förlag Hanseproduktion AB.]

Koski, Mauno & Laukkanen, Esa (toim.) 1995: Kummottos. Turun murteen sanoja ja sanontoja. 2. painos. Turku: Turkuseura.

Nikkilä, Osmo 1994: Beiträge zu den älteren und jüngeren germanischen Lehnwörtern im Finnischen. – Finnisch-Ugrische Forschungen 52. S. 155–184.

Nikkilä, Osmo 1998: Suomen hk germaanista g:tä vastaamassa. – Grünthal, Riho & Laakso, Johanna (toim.): Oekeeta asijoo. Commentationes Fenno-Ugricae in honorem Seppo Suhonen sexagenarii 16. V. 1998. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 228. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. S. 350–359.

OFSF = Ordbok över Finlands svenska folkmål. 2013–. Institutet för de inhemska språkens webbpublikationer 33. Helsingfors: Institutet för de inhemska språken. Nätpublikation HTML. URN:NBN:fi:kotus-201330 – ISSN 2323-3370. Nätordboken uppdateras fortlöpande. Uppdatering 04.06.2019 [hänvisning 05.06.2019].

OSD = Reinhammar, Vidar & Nyström, Gunnar ym. (toim.): Ordbok över Sveriges dialekter. 1–. Uppsala 1991–: Arkivet för Ordbok över Sveriges dialekter.

SMS = Suomen murteiden sanakirja. 2012. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 30. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. Verkkojulkaisu HTML. URN:NBN:fi:kotus-201110, ISSN: 1796-041X. <URL http://kaino.kotus.fi/sms>. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Päivitetty 22.05.2019 [viitattu 05.06.2019].

Warmland, Knut 1997: Värmländsk ordbok. De värmska dialekternas ordskatt. Stockholm: Wahlström & Widstrand.

Vendell, Herman 1904–1907: Ordbok över de östsvenska dialekterna. Skrifter utgifna af Svenska Littertursällskapet i Finland. 1–4. Helsingfors : Tidnings- & Tryckeri-Aktiebolagets Tryckeri.

Wessman, V. E. V. 1925–1932: Samling av ord ur östsvenska folkmål. Tillägg till H. Vendells Ordbok över de östsvenska dialekterna. 1–2. Helsingfors: Mercator.

Virtaranta, Pertti 1957: Länsiyläsatakuntalaisten murteiden äännehistoria. 2: Vokaalit. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 251. Helsinki: SKS.