Nikkilän lainasanat/lieru
lieru
lieru 'kiuru, leivonen (Alauda arvensis)'
< ru. lärka 'kiuru, leivonen (Alauda arvensis)'
| Toimittajan huomiot | ||
| Äänneasut | lieru, liera, liru | Muita Nikkilän mainitsemia leivon murteellisia nimityksiä ovat kivenlieru ja kivenlieriäinen. Näiden lisäksi SMS luettelee variantit kivenliera, kivenlieri, kivenlierittäjä, kivenliero, kivenliira, kivenliiru, kivenliro, kivenliuru, kivenlurju, kivenpudottaja, kivenpudottajainen, kivenpudottiainen, kiventiira, kiventiiri, kiventiirikka, kiventiiriäinen, kiventiiru, kiventiitero, kiventirriäinen, kivenvia, kivenviejä, kivenviejäinen, kivenvierittäjä, kivenvierittäjäinen, kivenvieriäinen, kivenviha, kivenviiru, kivenvika, kivenvikara, kivenvikura, kivenvikuri, kiverlilliäinen, kivikuri, kiviliera, kiviliero, kivilieru, kiviliira, kiviviiru, kivivikuri. Suuri variaatio etenkin l-, t- ja v-alkuisten jälkiosien kohdalla herättää kysymyksen, onko l:llisten muotojen välttämättä oltava alkuperäisimpiä. Leivosen tavoin varpuslintuihin kuuluva kivitasku (Oenanthe oenanthe) on ruotsiksi stenskvätta (sten 'kivi'), suomenruotsin murteissa tavataan myös nimityksiä sten-skvira ja sten-skvättra. Nämä sopisivat äänteellisesti vähintään yhtä hyvin suomessa tavattavien muotojen esikuviksi. |
| Merkitys | kiuru, leivonen (Alauda arvensis) | |
| Murrelevikki | lieru: Tammela, Pihlajavesi, liera: Alajärvi, liru: Ii | Kiven-alkuiset variantit ovat huomattavasti laajemmalle levinneitä. |
| Nikkilän arvio | ? | Etymologia ei vakuuta sellaisenaan. Silti Nikkilä on hyvinkin saattanut olla oikeilla jäljillä. Harkittavaksi jäisi jopa, olisiko myös kirjakielinen kiuru lainaa ruotsin skvira-sanasta. |