Nikkilän lainasanat/kaino
kaino
kaino 'viha, kauna; vihainen, vihamielinen, kaunainen'
< ru. murt. (Gotlanti) kainä 'käyttäytyä kauhealla tavalla, mennä pieleen'
| Toimittajan huomiot | ||
| Äänneasut | kaino (eniten tietoja HämP), kaina (Saarijärvi, Liminka, Oulujoki), kaini (eniten tietoja PohK-P, joitakin tietoja VarP KesP Kai, lisäksi yksisttäistietoja) | Gotlantilainen murresana kainä löytyy murresanakirjasta (GOB) normaalistettuna muotoon *kena. Suomen ruotsalaismurteissa puolestaan verbi kena tarkoittaa mm. 'vastustaa, kinuta, riidellä'. Jälkimmäistä OFSF pitää lainana suomen verbistä kinata. Mikäli tämä oletus pitää paikkansa, gotlannin verbi ei kuulu yhteen suomenruotsin sanan kanssa. Suomen äänneasu kaino edellyttäisi näin ollen suoraa lainaa gotlannista. LÄGLOS (2 1996: 11) pitää tässä käsiteltävää sanaa kaino 'viha jne.' kauna-sanan äänteellisenä varianttina. |
| Merkitys | viha, kauna; vihainen, vihamielinen, kaunainen | Edellytettävä merkityksenmuutos on ajateltavissa. Johdoksia ovat verbit kainia 'vihata, haukkua, panetella' (Nivala) ja kainota 'vihata, vainota' (Kangasala, Akaa, Sääksmäki, Lammi). Huomioon on silti myös otettava murteissa laajalevikkiset merkitykset 'ujo, arka, häveliäs, vaatimaton; heikko, laiha, kalpea; aavistus, vaisto'. Nikkilä esittää samaa gotlantilaista alkuperää myös SSA:sta löytämälleen merkitykselle 'välinpitämätön, tyly'. Tällaista merkitystä ei kuitenkaan löydy murrekokoelmista eikä liioin suomen vanhan tai uudemman kirjakielen sanakirjoista. |
| Murrelevikki | HämP KesP PohK-P Kai PerP, joitakin tietoja liepeiltä | Murrelevikki ei tue sanan lainautumista nimenomaan Gotlannista, sillä Visbyn perinteiset kauppasiteet Suomeen kohdistuivat lähinnä Turkuun ja etelärannikolle. |
| Nikkilän arvio | - | Hylättävä etymologia. |