Nikkilän lainasanat/hannoa
hannoa
hannoa 'hennoa, raaskia, hirvitä, rohjeta'
< ru. murt. Sm. hanna 'käsitellä', hanna sig 'käyttäytyä'
| Toimittajan huomiot | ||
| Äänneasut | hannoa (HämP osaksi, Kes osaksi, PohK eteläosa, Ver, Töysä, Kangasniemi, Vesanto, Lohtaja, Kalajoki)
hangita (Kallivere), hannaida, hannaita (KarE luoteisosa, SavE länsiosa, joitakin tietoja Ink ja liepeiltä), hannattia (Suomenniemi, Savitaipale), hannehtia (Luumäki), hanneida (Lemi, Luumäki), hannettia (Lemi), hannia (HämP pohjoislaita, SavE länsilaita, KesL pohjoispuoli), hannita (Kallivere), hannoita (Orivesi, Juva, Mäntyharju) |
Äänneasu on hann-kannan osalta odotuksenmukainen. Sanan kuuluminen eri taivutusluokkiin saattaisi olla seuraus vaikeuksista osoittaa lainalle sopiva taivutus. Kaikkein yleisin verbien integroimiskeino eli -AtA-loppuinen supistumaverbi puuttuu kuitenkin varianttien joukosta. Tästä syystä sanaa on todennäköisemmin pidettävä äänteellisenä varianttina verbistä hennoa. |
| Merkitys | hennoa, raaskia, hirvitä, rohjeta | Semanttinen etäisyys mahdollisesta lainaoriginaalista antaa syytä epäillä etymologian uskottavuutta. |
| Murrelevikki | KarE luoteisosa, SavE länsiosa, Kes, PohK eteläosa, Ver, paikoin Ink sekä liepeet | Levikkialue kattaa käytännössä suomen itämurteiden länsilaidan Keski-Pohjanmaalta Inkeriin ulottuvalla vyöhykkeellä. Samoilla alueilla sekä idempänä tunnetaan hennoa. Siitä päätellen, että sana esiintyy nimenomaan ja vain a:llisena Vermlannin suomalaismurteissa, sen täytyy edustaa jo vähintään 1600-luvulla Savon ja Keski-Suomen rajamailta lähteneen väestön kieltä. |
| Nikkilän arvio | hylätty | Hylättävä etymologia |