Lyydin digitaalinen sanakirja ja murresanakirja

From Sanat
Jump to navigation Jump to search


Obraman Fed’uun Lil’an, Maijan
da Iivanan Lid’an
muštole

”Oma kiel’ pidab sohranida!”
(Iivanan Lid’a)

Lyydin sanakirjaprojekti

Lyydin digitaalinen sanakirja ja murresanakirja -hanke käynnistyi vuonna 2013 Koneen Säätiöltä saadun avustuksen turvin Lyydiläisen Seuran vuokraamassa Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) työpisteessä. Hanke on suunniteltu pitkäaikaiseksi, ja sen keskeisenä tavoitteena on lyydiläismurteiden dokumentointi ja lyydin revitalisaatioon suunnattu kielenhuolto. Wikipedian käyttämälle Wiki-teknologialle rakentuva sanakirjan järjestelmä mahdollistaa sen jatkuvan päivittämisen. Tähän mennessä sanakirjaan on koottu yli 12 000 sana-artikkelia, jotka sisältävät pääosan lyydin sanavarastoa.

Projektin ohjausryhmään kuuluvat professorit Riho Grünthal, Irma Mullonen, Pirkko Nuolijärvi, Simo Parpola, Kimmo Koskenniemi ja aineistoasiantuntija Toni Suutari. Hanke toteutetaan Lyydiläisen Seuran, Petroskoissa toimivan Karjalan tiedekeskuksen (KTK), Kotuksen, Helsingin yliopiston ja Karjalan tasavallassa toimivien lyydiläisten järjestöjen välisenä yhteistyönä. Lyydiläinen Seura ja KTK ovat tehneet virallisen yhteistyösopimuksen.

Sanakirjahankkeen varsinaisessa työryhmässä toimivat Lyydiläisen Seuran puheenjohtaja Herman Hakala, KTK:n tutkija Svetlana Kovaleva, KTK:n tutkija Aleksandra Rodionova sekä sanakirjan päätöimittaja Miikul Pahomov. Työryhmän toimintaa ovat teknisesti tukeneet Niko Partanen, Viola Pekkanen, Simonas Noreikis, Sergei Minvalejev sekä järjestelmän kehittäjä ja ylläpitäjä Niklas Laxström. Osa heistä teki vapaaehtoistyötä. Sanakirjatoimintaan ovat myös aktiivisesti osallistuneet Pyhäjärven koulun rehtori Zinaida Matikainen, Kuujärven etnokulttuurisen keskuksen opettaja Nadja Kovaltšuk ja KTK:n kirjallisuudentutkija Natalia Tšikina. – Heille kaikille kuuluu kaunis kiitos.

Kesällä 2013 järjestettiin lyydin kielen kurssi, jonka Miikul Pahomov piti Venäjän Karjalassa toimiville sanaston kerääjille Helsingin yliopistossa (ks. Pahomov 2013a). Toiminnan käynnistämiseksi hän laati lyydin kieliopin, ortografiset säännöt (ks. Pahomov 2013e, 2015b) sekä oppikirjan ja koulusanaston. Vuonna 2015 KTK:n tutkijoille järjestettiin jatkokoulutusta Helsingissä.

Projektin puitteissa julkaistiin Miikul Pahomovin (2017a) väitöskirja, tutkimus lyydin kielen tilanteesta (Rodionova & Kovaleva & Tšikina 2017), Kuujärven lyydin keskustelusanakirja (Kovaltšuk & Rodionova 2017), kirjalyydin keskustelusanakirja (Pahomov & Kovaltšuk 2019) sekä joukko aiheeseen liittyviä artikkeleita (ks. Liite 1. Julkaisut). Työryhmä esiintyi Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressissa 2016 Lahdessa (ks. Hakala 2017b), Karjalan tasavallassa pidetyssä lyydiläisessä konferenssissa 2019 Pyhäjärvellä, sukukansapäivillä 2019 Helsingissä ja muissa tilaisuuksissa. Varsinaisen sanakirjatyön ohella työryhmä on aktiivisesti osallistunut opetus-, toimitus-, konsultointi- ja muihin lyydin kielenhuoltoa koskeviin toimiin.

Keruumatkoilla saatiin tietoa lyydiläismurteiden nykytilanteesta ja niiden käyttäjäryhmistä. Syntyperäisten lyydin puhujien määrä on noin 150 henkilöä ja se kuuluu maailman uhanalaisimpien kielten joukkoon (ks. Pahomov 2020). Sanakirjaprojekti on myötävaikuttanut sen revitalisaatiotoiminnan käynnistämiseen ja kehitykseen. Sanakirjasta on tullut helposti kaikkien saatavilla oleva nettiversio, joka on tärkeä lyydin kielen opettajien, tutkijoiden, toimittajien ja opiskelijoiden työväline. Hankkeen yhteydessä Karjalan tasavallassa käynnistettiin lyydin kielen fakultatiivinen kouluopetus ja lyydinkielinen kielitoiminta, jotka alkoivat saada kannatusta myös virallisella taholla.

Projekti edistää lyydin murresanaston kartoitusta sekä siihen perustuvan kirjakielen sanaston ja modernin leksikon rakentamista. Hankkeen puitteissa kehitettyä uudissanastoa on esillä sekä digitaalisessa sanakirjassa että myös projektin julkaisemissa keskustelusanakirjoissa. Sitä on myös hyödynnetty hiljattain valmistuneessa Karjalan Sivistysseuran nettisivujen lyydinnöksessä. Kevätlukukaudella 2018 Pahomov piti ensimmäisen lyydin kurssin Itä-Suomen yliopistossa, jossa hyödynnettiin sanakirjaprojektin tuloksia.

Sanakirjan rakenne

Sana-artikkelit, joita on lukumäärältään yli 12 000, alkavat hakusanoilla, jotka edustavat lyydiläiseen kaunokirjallisuuteen pohjautuvaa kirjakieltä. Kirjalyydiä esitetään myös omana varieteettinaan taivutusmuotoineen ja käyttöesimerkkeineen.

Hakusanan perään tulee kieliopillinen määrittely, esim. a. = adjektiivi, s. mon. = monikollinen substantiivi (ks. Liite 2. Yleiset lyhenteet). Näitä seuraa murteellinen sana alkumuodossaan sekä murresanan taivutusmuodot, jotka paljastavat sananvartaloita. Tällaisia taivutusmuotoja ovat yleensä nominien osalta yksikön sekä/tai monikon genetiivi ja partitiivi, verbien osalta aktiivin indikatiivin preesensin ja imperfektin yksikön ja monikon 3. persoona sekä/tai yksikön 1. persoona. Paikannimien osalta mainitaan taas olosija (inessiivi tai adessiivi) ja tulosija (illatiivi tai allatiivi). Harvinaisissa tapauksissa sanakirjassa on käytetty muita taivutusmuotoja. Sana-artikkeli sisältää myös sanan venäjännöksen ja suomennoksen sekä usein käyttöesimerkkejä, joita on käännetty venäjäksi ja suomeksi. Artikkelin lopussa luetaan manuaalisesti poimitut synonyymit.

Paronyymit eli äänteellisesti samankaltaiset, mutta erimerkitykset sanat osoitetaan roomalaisilla numeroilla, esim. kangaz I ’kangasmaa’ ja kangaz II ’kangas (kudottu)’. Oman sana-artikkelinsa muodostavat yhdyssanojen loppuosat ja sanan loppuun liitettävät partikkelit varustetaan tähdellä [*], esim. *-igaine ’-ikäinen’, *-gi I ’-kin, myös’. Samalla tavalla osoitetaan myös näiden käännöksiä. Kirjakielen piiriin kuuluvia tapauksia tarvittaessa varustetaan KK-merkinnällä = kirjakieli.

Sanakirjassa ovat mukana kaikki lyydiläismurteet: etelä-, keski- ja pohjoislyydi alamurteineen. Käytännöllisyyden vuoksi - maantieteellisesti sekä yhteispiirteiden perusteella - näihin päämurteisiin sanakirjassa on kytketty Järventakuisen, Saavan Prääsän, Lohmojan ja Koikarin erillismurteet, joita muutoin on tapana käsitellä erikseen. Lyydin päämurteita sanakirjassa edustavat Kuujärvi (etelälyydi), Pyhäjärvi (keskilyydi) ja Sununsuu (pohjoislyydi). Muista murteista poiketen näistä ei yleensä käytetä erillisiä lyhennemerkintöjä. Muiden murteiden sanat ja käyttöesimerkit varustetaan taas lyhenteillä, joita on käytetty myös varsinaisten murteiden alaisista alamurteista, esim. Jt = Järventakuinen (etelälyydiä), Bar = Barduoin’iemi, Pyhäjärven murrealueella sijaitsevan Partaniemen kylämurre (keskilyydiä). Ks. Liite 3. Lyydin alueet ja varieteetit.

Aineisto ja sanankeruu

Murresanakirjan lähdeaineistona hyödynnettiin sekä painettuja teoksia että julkaisematonta aineistoa (ks. Liite 4. Lähteet). Lyydin kirjakielen kehitys on tapahtunut huomattavassa määrin etelälyydin Kuujärven murteen perusteella. Toisaalta Lyydiläismurteiden sanakirjassa (LMS) Kuujärven sanoja on vain vähän ja nekin merkittiin usein epäaidoissa asuissa. Näistä syistä työryhmän toiminta on kohdistunut ensisijaisesti Kuujärven sanojen kartoittamiseen, joita sanakirjassa onkin eniten. Nikolai Bogdanovin, Maija Pahomovan ja Lidia Potašovan käsinkirjoitetut sanalistat ja näytteet ovat Kuujärven aineiston tärkeimpiä lähteitä. Petroskoilaiset toimijat ovat täydentäneet Nikolai Bogdanovin sanalistoja Kuujärvellä asuvan Nadja Kovaltšukin avulla.

Sanakirja sisältää myös Miikul Pahomovin lyydin eri murrealueilta kerättyä sana-ainesta, jota täydennettiin Pahomovin julkaisemista teoksista ja keruulla. Esimerkiksi sammumaisillaan oleva keskilyydin Kaskanan murre edustuu pelkästään Pahomovin itse keräämien näytteiden turvin.

Vuodesta 2014 alkaen Pahomov ja Herman Hakala ovat vuosittain tehneet täydennyskeruumatkoja eri murrealueille: etenkin Kuujärvelle, Pyhäjärvelle ja Kenjärvelle. Näin saatiin hyvää lisäystä muun muussa keskilyydin Pyhäjärven murreaineistoon, joka sekin on esitetty LMS:ssa melko sattumanvaraisesti. Näillä matkoilla on saatu talteen myös melkoinen kokoelma lyydin äänitteitä. Hallitsevien koronarajoitusten takia viimeisimmät keruut Pyhäjärven murteesta tehtiin tietotekniikan välityksellä kesäkuussa 2020. Pyhäjärven sanaston lähdeaineistona on vuonna 1908 venäläisin kirjaimin julkaistu sanakirja (RKS), jonka tarkastaminen ja tarkekirjoitukseen siirtäminen oli vaativaa työtä.

Pohjoislyydin pääedustajana murresanakirjassa on Sununsuun murre. Sununsuun lähtöaineistona on etenkin Lauri Kettusen vepsän sanasto (VVS), joka Sununsuun murteen osalta sisältää lähinnä samaa materiaalia kuin Juho Kujolan toimittama sanakirja. Myös pohjoislyydin sanastoa on hieman laajennettu omilla esimerkeillä (esimerkiksi Koikarin sanoilla).

Sanakirjan toimitus kiittää sydämellisesti kaikkia lyydiläisiä, jotka ovat avustaneen sen tekemistä antamalla arvokkaita tietoja kotiseutunsa murteista. Teknisistä syistä vain harvat heidän joukostaan tulivat mainituiksi kieliopasluettelossa (ks. Liite 5. Mainitut kielenoppaat).

Kuujärven tyttäret Lilja ja Maija Pahomovat sekä Lidia Potašova keräsivät uhrautuvaisesti lyydin sanoja unelmoiden äidinkielensä sanakirjasta. Elämänsä loppuvuosina 1961–1964 kemian insinööri Lilja Pahomova kirjoitti Kuujärven sanakirjaa (A–K -kirjaimet), joka hänen kuolemansa jälkeen vahingoksi katosi. Tämä sanakirjaprojekti on jatkoa heidän elämäntyölleen ja se omistetaan heidän valoisalle muistolleen.

Sanakirjatyössä kartoitetun lähdeaineiston laajuus antaa hyvät mahdollisuudet kehittää tätä projektia lyydiläismurteiden digitaalisen muoto-opin arkiston aikaansaamiseksi. Tämä voisi olla seuraava askel uhanlaiseen lyydin kieleen kohdistuvassa revitalisaatiotoiminnassa.

Helsingissä Pedrunpäivänä 2020

Lyydin digitaalisen sanakirjan ja murresanakirjan toimitus