Etymologiadata talk:imsm:söö-

Iranilainen etymologia

Siirretty keskustelu sivulta Etymologiadata talk:imsm:söö-/th:

Koivulehdon iranilaista etymologiaa ei tietääkseni ole missään kritisoitu. Omasta väitöskirjastanikin se jäi epähuomiossa pois. Etymologia ei mielestäni ole kuitenkaan kovin vakuuttava, joten täällä verkkosanakirjassa sitä voisi käsitellä kriittisesti. Olisiko yleistajuiseen sana-artikkeliin syytä lisätä tämän lainaetymologian kritiikki? Vai onko turhaa mainita siellä etymologia, jota pidämme epäuskottavana, ja parempi kritisoida sitä vain täällä keskustelusivulla?

Pidän siis epäuskottavana, että kantauralissa olisi kantairanilaisia lainasanoja, ja Koivulehdon postuloima esi-iranilainen *e-llinen muoto on epäilyttävä, ja näillä perusteilla etymologia olisi syytä hylätä. Vanhempi arjalainen etymologia tai jostain muusta satem-haarasta saatu laina taas olisi varmaankin tuottanut kantauraliin *ś:n, joten indoeurooppalainen etymologia ylipäätään vaikuttaa epätodennäköiseltä. --Sholopainen (keskustelu) 12. lokakuuta 2020 kello 15.48 (EEST)

Ihan samaa mieltä näistä huomioista, lisäksi voi todeta että tuntuu sanastohistoriallisesti epäuskottavalta johtaa sellaista perussanaa kuin 'syödä' lainana jostain marginaalisemman merkityksen ieur. sanueesta. Sama vika koskee myös vaikkapa Koivulehdon 'juoda' ja 'pelätä' -verbien lainaetymologioita. Jos kannatusta ei löydy muualtakaan, niin yleistajuisessa tiivistelmässä tuskin tarvitsee ruveta tätä käsittelemään tarkemmin. --J. Pystynen (lähetä viesti) 12. lokakuuta 2020 kello 16.23 (EEST)

Kuulostaa hyvältä ratkaisulta. --Sholopainen (keskustelu) 12. lokakuuta 2020 kello 16.25 (EEST)

Permin vastineet

Permin vastineina on perinteisesti pidetty verbejä, udm. śi-, komi śoj- (esim. UEW: 440). Permin epäsäännöllinen sananalkuinen ś- on tavallisesti selitetty sanansisäisen j:n aiheuttamalla assimilaatiolla. Tälle sanansisäiselle j:lle itselleen en kyllä koskaan muista nähneeni mitään varsinaista selitystä. Minkään säännöllisen äännekehityksen tuloksenahan sitä ei voida pitää. Erityisesti udmurtin asun osalta kyllä pistää silmään tšuvassin samaa merkitsevä ja äänteelliseltä asultaankin suorastaan identtinen śi(mĕś) 'syödä' < kturk. *ye- (Agyagási 2019: 45; 48). Epäsäännöllisyyden taustalla saattaisi ainakin osaltaan permissä siis olla lainautuminen, mikä ei kyllä edelleenkään tarjoa mitään ilmeistä selitystä komin asulle. -- Niklas Metsäranta (keskustelu) 14. heinäkuuta 2022 kello 19.06 (EEST)

Tarjolla kai olisi iteratiivi/instrumentaalijohdin *-j-, mutta liudennus tosiaan jää epäsäännölliseksi.

Paasonen 1903 mainitsee muuten komista myös variantin šoj- vielä eri sibilantilla. Näyttäisi olevan samoin jo Wiedemannilla vaihtoehtoisena hakusanana. Onkohan tämä kuitenkin vain jonkin vanhan lähteen epätarkka transkriptio, joka on jäänyt pyörimään viitteisiin? --J. Pystynen (lähetä viesti) 14. heinäkuuta 2022 kello 21.47 (EEST)

Hyvä kysymys. Riippuu vähän tietysti, onko Paasosen ja Wiedemannin muodot toisistaan riippumattomia vai pohjaako esimerkiksi Paasonen Wiedemanniin. Ei tietysti olisi mitenkään tavatonta, että joku tietty muoto jää vain kiertämään lähteestä toiseen. -- Niklas Metsäranta (keskustelu) 15. heinäkuuta 2022 kello 14.08 (EEST)

Paasonen viittaa ensi kädessä Budenziin ja Andersoniin. Edellisellä š:ää ei ole, jälkimmäistä en heti voi tsekata mutta olisi kyllä periaatteessa voinut saada tämän Wiedemannilta.

W:llä on sibilanttien sivuhakumuotoja lisääkin, esim. śo ~ šo 'sata', śoj ~ šoj 'savi', śor ~ šor 'myöhään', śu ~ šu 'vilja'. ć:llä on paristi č:llinen rinnakkaisasu ihan sana-artikkelissa: mm. tš́ań (tšań) 'varsa', tš́arla (tšarla) 'sirppi'. Näyttävät keskittyvän sikäli kovasti yksinkertaisimpaan perussanastoon, että tosiaan epäilisin että ne on otettu jostain vanhasta epätarkasta kyrillisestä sanalistasta, W:n aineisto kun tunnetusti on muissakin tapauksissa jotenkin heterogeenisen oloista. --J. Pystynen (lähetä viesti) 15. heinäkuuta 2022 kello 14.47 (EEST)