Etymologiadata talk:imsm:loppi

Verbivartalo primääri?

Kuten olen (SUST 275: 198–9) esittänyt, e-vartaloinen verbi (vsm., smLoun, ink, ka., vi., li.(?)) näyttäisi tämän sanueen vanhimmalta edustajalta. Itseäni lainaten: »SSA:n kantasanaksi esittämä substantiivi sm. loppi (: lopen ~ lopin; Jusl 1734; paik. PSatak Häme) ’soppi, nurkka, syrjäkulma; syvennys’, adverbina lopella(an) (paik. murt.) ’lopussa, lopuillaan’, lopen (etenkin KaakkSm) ’aivan, kokonaan; lopussa’ on levikin perusteella pikemmin verbin takaperoisjohdos; sanan kehityksessä fyysisen paikan merkityksiin lienevät vaikuttaneet samanmerkityksiset sanat soppi sekä lappi, lape ’syrjäinen paikka’. Deverbaalinomini loppu on yleisitämerensuomalainen ja vastaa säännöllisesti loppe-verbivartaloa (vrt. itke- → itku, sulke- → sulku).» Liivin lop (mon. lopūd) voi periaatteessa edustaa joko *loppë- tai *loppu-asua, mutta levikkiseikat puoltaisivat jälkimmäistä. Mainitussa artikkelissa tulkintaani vahvistaa toki myös loppea-verbin "kokeellinen" etymologisointi esikantasuomalaiseksi johdokseksi *loŋə- + -pə-. --Juha Kuokkala (keskustelu) 29. tammikuuta 2023 kello 04.24 (EET)