Etymologiadata:imsm:loppi
*loppi
Vastineet:
- Suomi: loppi
- Karjala: loppu←
- Vepsä: lop←
- Vatja: lõppu←
- Pohjoisviro: lõpp←
- Eteläviro: lõpp←
- Liivi: lop
mksm. *loppi < kksm. *loppi < vksm. *loppǝ̑ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
~ ink loppea ’loppua’ (? < vi) | ka loppie (prs. lopen) ’lopettaa (työ); käyttää loppuun’, loppiekseh ’loppua’ | ly loppida ’lopettaa’, lopīhe ’loppui’ | ve lopt́ä (prs. lopib) ’lopettaa’, lopt́äkse ’loppua’ | vi lõpe (g. lõppe) ’loppu; merenlahti; suupieli’, lõppeda ’loppua’ | ? li lop (mon. lopud) ’suupieli; merenlahti’, loppə ’loppua’ (li sanat voivat myös olla sm loppu, loppua sanojen vastineita).
- Ganander 1787 NFL 2 100 (sm loppua ~ vi lõppeda)
- Kettunen 1922 LVeHA 1 32, 79 (+ ve)
- Posti 1942 SUST 85 7–8 (+ vi lõpe; li)
- SKES 1958 303 (+ ka ly)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Verbivartalo primääri?
Kuten olen (SUST 275: 198–9) esittänyt, e-vartaloinen verbi (vsm., smLoun, ink, ka., vi., li.(?)) näyttäisi tämän sanueen vanhimmalta edustajalta. Itseäni lainaten: »SSA:n kantasanaksi esittämä substantiivi sm. loppi (: lopen ~ lopin; Jusl 1734; paik. PSatak Häme) ’soppi, nurkka, syrjäkulma; syvennys’, adverbina lopella(an) (paik. murt.) ’lopussa, lopuillaan’, lopen (etenkin KaakkSm) ’aivan, kokonaan; lopussa’ on levikin perusteella pikemmin verbin takaperoisjohdos; sanan kehityksessä fyysisen paikan merkityksiin lienevät vaikuttaneet samanmerkityksiset sanat soppi sekä lappi, lape ’syrjäinen paikka’. Deverbaalinomini loppu on yleisitämerensuomalainen ja vastaa säännöllisesti loppe-verbivartaloa (vrt. itke- → itku, sulke- → sulku).» Liivin lop (mon. lopūd) voi periaatteessa edustaa joko *loppë- tai *loppu-asua, mutta levikkiseikat puoltaisivat jälkimmäistä. Mainitussa artikkelissa tulkintaani vahvistaa toki myös loppea-verbin "kokeellinen" etymologisointi esikantasuomalaiseksi johdokseksi *loŋə- + -pə-. --Juha Kuokkala (keskustelu) 29. tammikuuta 2023 kello 04.24 (EET)