Etymologiadata talk:imsm:laipa

Schalin 2016 s. 248-249 muistuttaa, että sana *laipa on käynyt läpi sporaadisen keskisen ja pohjoisen ksm äännekehityksen ai > ei viittamalla salatsin liivin ja eteläviron murteiden arkaaiseen edustukseen -ai-

Schalin huomauttaa myös että sanaa keihäs mitä todennäköisimmin koskee sama, koska muuta hyvää selitystä ei ole, ottaen huomioon että substituutio *z => *š/h lienee vanhempi kuin ksk. kehitys ai > æi, mistä todistuksena linee myös nuorempi pohjoinen laina kaira samasta originaalista. Varauksena että molempien ajoitus on hankalaa (Kuokkala 2019: 122f.)

Samaa kantaa edustaa myös Petri Kallio (2018) 258.

Ksm. sanasta *kaihas olisi siis perusteltua luoda oma sana-artikkeli, suppeammasta levikistä huolimatta.

Schalin J. 2016. Östskandinavisk utveckling av den urnordiska ai-diftongen och palatalt r i ljuset av finska ljudsubstitutioner – Andersson, D., Edlund, L.-E., Haugen, S., & Westum, A. (Toim.). (2016). Studier i svensk språkhistoria 13 : Historia och språkhistoria. Noudettu osoitteesta http://urn.kb.se/resolve?urn=urn:nbn:se:umu:diva-121383

Kallio P. 2018: Ensitavun diftongit kantasuomessa. – Περὶ ὀρθότητος ἐτύμων. Uusiutuva uralilainen etymologia. Uralica Helsingiensia 11. Helsinki: SUS.

Kuokkala J. 2019 Suomen keino, saamen geaidnu ja kantaskandinaavin diftongiassimilaatio. – Santeri Junttila & Juha Kuokkala (ed.), Petri Kallio Rocks: Liber semisaecularis 7.2.2019. Helsinki: Kallion etymologiseura. Pp. 116–125. https://doi.org/10.31885/978952944635