Etymologiadata talk:imsm:küü

Havaitsin kyylle juuri ilmeisen vähän tunnetun, mutta tarkemmalla tutustumisella lupaavan oloisen johdosetymologian. Ganschow 1995, C8IFU, ehdottaa että sana ei olekaan vanha perintösana vaan on eristetty yhdyssanasta kyykäärme, jonka alkuosa alun perin olisi sanan *kivi variantti — jollaisesta todistaisi myös rinnakkaisuus Kivijärvi ~ Kyyjärvi (olleet hydrologisestikin aikaisemmin yhtä järveä; myös Suomalainen Paikannimikirja jo mainitsee diplomaattisesti että Kyyjärven alkuosa "voi olla peräisin myös jostain muusta sanasta, joka on lyhentynyt ja ehkä muuttunut muutenkin nimenosana"). Tosiaan kyykäärme vaikuttaa turhan pleonastiselta, jos kyy olisi jo itsessään ko. eläimen nimi.

Yksi selvä attribuutiksikin päätynyt vanha eläimen nimi on kyllä koi(perhonen), mutta yleensä suomessa mitään termejä kuten "konnasammakko", "ahvenkala", "lokkilintu", "ilveskissa" ei juuri käytetä. (Kokkolinnun alkuosa kokka on luultavammin myös linnun nokan nimitys eikä, kuten on joskus esitetty, kotkan äännevariantti.) Samoin kysehän on juuri kivikoissa talvehtivasta ja kivien päällä keväisin lämmittelevästä käärmeestä, ja jopa myös Suomen kaksi muuta käärmelajia rantakäärme / tarhakäärme ja kangaskäärme on nimetty juuri asuinpaikkojensa mukaan.

Sanueen etävastineiden osalta taas olen jo kauan ollut sitä mieltä että ainakaan perinteinen kantauralin rekonstruktio *küjə ei juuri sovi muihin vastineisiin: odottaisin mordvassa **kej, marissa **küškö, udmurtissa **ki, unkarissa **köj-ő, samojedissa **küwä eikä attestoidut kij(ov), kiške, kyj, kígyó, *kiwä. On myös aika vaikea kehittää sellaista korjattua rekonstruktiota, josta voisi ilman lisäoletuksia johtaa ims. asun *küü. Tämänkin puolesta Ganschow'n uusvanha ehdotus vaikuttaa tervetulleelta. --J. Pystynen (lähetä viesti) 14. kesäkuuta 2022 kello 18.02 (EEST)